Lankamatka Tallinnaan (aka ahtojäiden ihastelua)

Eilen lähdin yhdessä Kristiinan kanssa Tallinnaan päiväreissulle. Ajatuksenamme oli - yllätys, yllätys - vierailla lankakaupoissa, nappikaupoissa, kirjakaupoissa (käsityökirjahyllyjen luona, luonnollisesti) sekä nauttia kuumat kaakaot ja suklaakakun palaset ennen kotimatkaa. Toisin kävi: päädyimme Suomenlahdelle mediatapahtumaksi ja ihastelemaan ahtojäitä.

Mittakaavaa kuvista ei näe, mutta paksuja nuo jäälautat olivat. Etelästä puhaltanut tuuli oli painanut ne Suomen rannikolle.

Matka alkoi aikataulun mukaisesti kunnes noin puolen tunnin päästä laiva pysähtyi. Jäämassat olivat liikaa 15300 kW:n tehoiselle Nordlandialle.

Helikopterin pörrätessä taivaalla arvelimme, että tiedotusvälineetkin ovat tilanteesta kiinnostuneita.

Lunta tuiskutti ja viima oli melkoinen. Me olimme tukevasti jumissa.

Jääpuikotkin jäätyivät tuulessa vinoon.

Suomenlahden jäänmurtajat olivat molemmat useiden tuntien päässä Helsingin edustasta. Omaa alustamme vahvemmat paatit kuitenkin puskivat jäämassan läpi. Useat matkustajalaivat yrittivätkin auttaa Nordlandiaa kulkemalla mahdollisimman läheltä, jotta aluksemme olisi irronnut jäistä. Pariin otteeseen pääsimmekin etenemään joitakin satoja metrejä, mutta sitten vauhti taas tyssäsi ja väylä umpeutui.

Lopulta noin seitsemän tunnin seisoskelun jälkeen pääsimme jatkamaan matkaa kohti Tallinnaa Superstarin ja Baltic Princessin ruohittua jäitä tieltämme. Tässä vaiheessa myös pari jäänmurtajaa ja hinaajaa oli lähestymässä Nordlandiaa.

Mitään hätää meillä ei laivalla ollut. Seura oli mitä mainiointa, käsityöt olivat mukana ja ne etenivät joutuisasti. Pieni huoli meillä oli langan riittävyyden suhteen, menomatka kun kesti kymmenen tuntia aikataulun mukaisen kolmen tunnin sijaan. Juuri ja juuri lankamme kuitenkin riittivät. Vaihdoimme vinkkejä neuleisiin liittyen, nautimme varustamon tarjoaman maittavan lounaan ja virvokkeita, seurasimme tilannetta leppoisten monikielisten kuulutusten ja myöhemmin myös TV-uutisten välityksellä, liikutuimme merikarhujen itsestäänselvästä tavasta auttaa pulaan joutunutta kaveria kilpailuasemasta huolimatta. Matkasta jäi kaiken kaikkiaan hyvä mieli.

Koska laiva viivähti maissa vain puolentoista tunnin verran ja ilta oli jo aika myöhä, typistyi Tallinnan kierroksemme käynniksi Sadamarketissa. Sieltä kuitenkin saimme sitä tärkeintä tuliaista eli liukuvärjättyjä villalankoja. Tässä koko kekomme:

Ja oma osuuteni siitä:

Sateenkaaren väriset langat ovat hieman paksumpaa 6/2 (165 tex x 2) laatua, niistä on suunnitteilla villapusero esikoiselle. Muut vyyhdit ovat ohuempaa 8/2 (125 tex x 2) lankaa, ja niistä aion tehdä huiveja.

Kotilaituriin saavuimme noin kolme ja puoli tuntia aikataulusta myöhässä. Jäänmurtaja pörräsi ympärillä ja luotsi saatteli meidät perille. Paluumatka sujuikin joutuisasti lukuunottamatta puolen tunnin odottelua satama-altaassa. Jäitä jouduttiin nimittäin siirtelemään laivan ja laiturin välistä pois, jotta alus pääsi kiinnittymään laituriin. Vihdoin yhden maissa olin kotona, väsyneenä mutta onnellisena. Ja mikä parasta: nyt meillä on hyvä syy lähteä pian reissuun uudestaan!

Kiitos, Kristiina, hyvästä matkaseurasta!

Pikkuneuleita miehiseen makuun

Mies kaipaili pipoa, joka peittää kunnolla korvatkin. Neuloin hänelle Käänteisen:

Käänteinen (Ullaneule 2/2008)

(aloituksessa 160 s)
Lanka: Drops Alpaca (100 % alpakkaa), n. 55 g
Puikot: 2,5 mm

Dropsin Alpaca valikoitui langaksi paitsi lämpimyytensä ja pehmeytensä takia niin myös siksi, että sitä sattui olemaan varastossa. Olen aikaisemmin tästä suosikkilangasta neulonut vain yhden kaulahuivin, mutta huomasin nyt saman kuin silloinkin; ohuudestaan huolimatta Alpaca neuloutuu yllättävän joutuisasti.

Käänteisen voi luonnollisesti myös kääntää:

Tässä siis oikeana puolena 2o, 3n-puoli (näin tummassa langassa ero ei ole kovin selkeä)

Ja käänteen korkeutta säätelemällä saa sitten enemmän tai vähemmän päästään peitettyä, joten korvatkin saa varmasti piiloon:

Huhuu, herra Ilmapallo, minne katosit?

Poika taas toivoi itselleen kaulaliinaa. Totesin aikaisemmin Baktuksen kivaksi ja toimivaksi malliksi, joten kaksi kerää - yksi vihreä ja yksi sininen, omista varastoista nämäkin - Novitan Luxus Cloudia muotoutui sellaiseksi:

Baktus
Lanka: Novita Luxus Cloud (65 % villaa, 35 % bambua), 2 * 50 g
Puikot: 4, 5 mm

Aivan tarkkaan ottaen tämä ei taida olla Baktus, koska tein lisäykset ja kavennukset aina kerroksen lopussa (enkä alussa, kuten ohjeessa). Koska olin laiska ajattelin että huivista tulisi näin hauskan näköinen, neuloin ensin vihreän kerän lisäten silmukoita, ja kun kerä alkoi olla lopuillaan, vaihdoin siniseen kerään ja aloitin kavennukset.

Neuloin Cloudia nyt ensimmäistä kertaa. Se on mukavan pehmeää ja kutittamatonta ja siinä on kiva, himmeä kiilto. Veikkaan, että puserossa saattaisi nyppyyntyä, mutta kaulaliinaan aika sopivan tuntuista. Novitan lankavalikoimat vaihtuvat sellaista vauhtia ettei perässä meinaa pysyä, mutta jos tämä lanka vielä syksyllä palaa lankakarttaan, niin saatan joskus toistekin ostaa. Varastoon en nyt kuitenkaan ala hamstraamaan.

Lumikukkiako?

Kun itse pitää kirjoista ja käsitöistä, antaa niitä helposti lahjaksikin. Keskimmäinen lapsemme täytti viime viikolla neljä vuotta, ja sai meiltä lahjaksi Myyrä-kirjan sekä pienen pussukan, joka tarjosi käsillä tekemisen iloa.

Pussukassa oli eri värisiä huopalevyjä, joissa oli valmiiksi leikattuja kuvioita, iso muovinen neula ja vaaleanpunaista nahkanauhaa. Yhteensä tarvikkeista saattoi tehdä tusinan verran huopakukkasia. Eilen illalla tytär teki itselleen pidemmän nauhan, joka ylettyy pään ympäri kuin kukkaseppele, ja lyhyemmän kolmen kukan ketjun, jota voi pitää ranteen ympärillä.

Voi sitä tekemisen riemua ja iloa valmiista lopputuloksesta! Vaikka paketti oli aika "valmis", niin kyllä tässäkin käsillä tekemisen makuun pääsi ja sai olla luova värejä yhteen sommitellessa. Nelivuotias vielä tarvitsi vähän apua kukkien teossa, mutta liian vaikea tämä projekti ei kuitenkaan ollut. Isompi lapsi selviäisi hienosti aivan itsekin, ja lopputulos varmaan miellyttäisi vielä koululaistakin.

___

Tämä nyt sitten lienee niitä "muita lankatekniikoita", joita blogin esittelytekstissä mainostan täällä silloin tälloin olevan :)

Kiitos, Joulupukki! (Sisältää myös mietteitä uudelle vuodelle)

Joulupukki muisti minua ja perhettäni mukavilla lahjoilla. Joukossa oli muutama käsitöihin liittyväkin:

Tämä kerä putkineulosta oli pakattu pallon muotoiseen pakettiin. Uteliaisuus pisti minut avaamaan paketin ensimmäisten joukossa, sillä kumma kyllä en arvannut sen sisältöä! :) Lahjaan kuului myös virkkuukoukku ja ohje virkatun korin valmistamiseen. Aionkin tästä tehdä korin, jossa joulun aikaan voi pitää vaikkapa namusia esillä.

Pitkulaisesta paketista löytyi tämä söötti metallirasia. Kuvassa voisi hyvin olla äitini koulutyttönä 1950-luvulla, ainakin valokuvien perusteella!

Rasiasta paljastui neulojan tarvikkeita: pieniä neuleisiin kiinnitettäviä nallen ja käden muotoisia puisia merkkejä, joissa on teksti "Hand Made", kaksi ihastuttavaa puista nappia (liekö Joulupukki lähettänyt tontun asioille Puu ja putuka poodiin? :) ), välikokoisia sukkapuikkoja lempipituudessani eli 15-senttisinä, silmukkamerkkejä, kirjoneuleiden pikkulankakeriä varten pidikkeitä (nuo kalan muotoiset), isoja "hakaneuloja" lepäämässä olevia silmukoita varten (niitä oli kaksi, mutta toinen on jo kiinni työssä) sekä liukuestetassuja villasukkiin tai -töppösiin kiinnitettäviksi. Kaiken kaikkiaan kiva ja monipuolinen setti.

Nuoremman tyttären pehmeä paketti taas piti sisällään tuiki tarpeellisen ja toivotun villatakin! (Neulojan lapsella ei ole...) Pukki on teettänyt nutun alihankintana tyttären kummitädillä, ja se on myös kummitädin omaa suunnittelua. Kivasti yhdistyy kaarrokkeen pitsineule raidalliseen alaosaan. Koko on tismalleen hyvä - siis passeli juuri nyt, mutta sen verran väljä, että menee pitkään - ja hihojen napakat resorit ovat erityisen käyttännölliset.

Kiitos, isosisko, Kristiina ja Tintin Joulupukin avustamisesta!

_____

Uutta vuotta on eletty ja fiilistelty muutama päivä. Tänä vuonna aion käsitöiden saralla keskittyä rentoon ja stressittömään tekemiseen. Ei määräpäiviä, ei tiukkoja tavoitteita, vaan fiiliksen mukaan neulomista. Muussa elämässä kun riittänee niitä kiireitä ihan riittävästi. Pari juttua yritän kuitenkin pitää mielessä - ei liikaa keskeneräisiä neuleita yhtä aikaa, eikä holtittomia lankaostoksia. Nämäkin lähinnä siksi, että molemmat aiheuttavat stressiä :) Ja blogiin yritän kirjata muistiin valmistuneet työt langankulutuksineen, jos vaikka loppuvuodesta jonkin koosteen haluaisin tehdä.