Tilkkusia

Tänään on ollut ihanan aurinkoinen kevätpäivä. Sain avattua "neuleterassikaudenkin" tältä keväältä - pihalla nimittäin sattui olemaan leikkiseuraa lapsille, niin mikäpä siinä oli neuloessa auringonpaisteessa lasten puuhia seuraillen. Silloin tällöin tosin vielä piti käsiä taskuissa lämmitellä - hmm, olisiko tämä syy tehdä kämmekkäät itselleni?

_____

Palojen virkkaaminen lasten torkkupeittoihin on todellakin addiktoivaa. Jos voisin päättää tekemisistäni muusta maailmasta välittämättä, niin luultavasti viettäisin päivät pitkät tilkkusia virkaten. Nyt perheen vaatimukset kuitenkin rajoittavat harrastukseni illan ja yön tunteihin. Neulominen (kun kyseessä on yksinkertainen neule) kun minulta onnistuu työhön katsomatta, mutta virkkaaminen ei. Siksi se ei sovi ulkoilutekemiseksikään (jos niiden tenavien perään pitäisi pystyä katsomaan siis).

Edellisen postauksen peitto keskimmäiselle on kasvanut ihan mukavasti. Nyt paloja on koossa 29 kpl. Tähtään peitoissa suunnilleen kokoon 100 cm * 140 cm, joten tarvitsen tähän peittoon arvioni mukaan 333 kuusikulmiota. 10 prosentin rajapyykki siis jo häämöttää...

"Kaikki sateenkaaren värit" oli esikoisen toivomuksena omalle peitolleen. Tilkkujen malli on isoäidinneliöiden muunnelma, sillä poika ilmoitti varsin vaativaisena, että peiton reunojen täytyy olla tasaiset, ei vinkurat kuten siskon kuusikulmiopeitossa. Paloja on koossa nyt kahdeksan, ja näitä oletan peittoon tarvitsevani 266 kpl. Mukavan pieni luku toiseen peittoon verrattuna.

Nuorimmaisen peittomalli on vielä valitsematta, mutta Helmetistä jo varasin itselleni kirjan "200 Crochet Blocks". Eiköhän sieltä löydy sopiva tilkkumalli.

Kuten kuvista voi huomata, yhdistän palat toisiinsa jo matkan varrella. Tunnen itseni turhan hyvin, tilkkujen yhdistäminen lopuksi voisi osoittautua liian vaativaksi tehtäväksi :D Ja miksikö teen näitä rinta rinnan enkä vain yhtä kerrallaan? Kyllästyin kuuntelemaan "äiti milloin rupeat tekemään mun peittoani?"-kyselyitä...

______

Sitten lopuksi vielä pienellä painettu osuus:

Ensimmäiset viisi ihmistä, jotka kommentoivat (ja sitä haluavat), saavat jotain tekemääni. Minun valintani. Sinulle. Tässä tarjouksessa on muutamia sääntöjä ja rajoituksia: Ei ole takuita siitä, että pidät tekemästäni, tekemäni juttu on vain sinua varten, se tehdään tämän vuoden aikana. Sinulla ei ole aavistustakaan, mitä se voisi olla. Se voi olla tarina, se voi olla runo. Voin piirtää tai maalata jotakin. Voin leipoa jotain ja lähettää sen sinulle. Kuka tietää? Et ainakaan sinä! Säilytän itselläni oikeuden tehdä jotain hyvin omituista. Haaste on se, että sinunkin täytyy laittaa tämä blogiisi. Kaikki me osaamme tehdä jotain.

Itse osallistuin haasteeseen Käsitöillä kikkailua-blogissa - tosin hieman huomaamattani, kun en lukenut pienellä präntättyä tekstiä :D Päätin kuitenkin lähteä leikkiin mukaan! Mielessäni on jo joitakin ideoita lahjoiksi, joten jos olet halukas saaman minulta paketin, niin jätäthän kommentin lootaan. (Ja jos haluat kommentoida osallistumatta haasteeseen, niin sekin toki käy. Ilmoitathan tämän selvästi kommentissasi.)

Ufo teki mahalaskun

Ufoprojektini sai hieman nolon lopun: lähetin viimeisen keskeneräinen työni, kaksivuotiaan pitsineuletakin, sammakkolammelle. Siis purkuun. Tämä olisi pitänyt tehdä jo aikaa sitten, sen verran vastenmielistä tahkoamista homma oli alusta alkaen, mutta sisu ei antanut myöten. Lopullisen purkutuomion neuleelle antoi lanka:

Marks&Kattensin Karusellia 4-säikeisenä (solmusta vasemmalle) ja 3-säikeisenä (solmusta oikealle)

Yhdessä lankakerässä oli siis solmu. Eihän siinä mitään, kyllähän solmuja aina silloin tällöin vastaan tulee. Mutta tässäpä oli käynyt niin, että solmusta vasemmalle lanka on 4-säikeistä (kuten kuuluukin olla), solmusta oikealle se on 3-säikeistä (virheellistä). Eli 2/3 kerästä oli selkeästi ohuempaa, ja varsinkin neuloessa jälki oli vallan erilaista. Solmu tuli vastaan jo viime viikolla mutta kuvittelin, että lanka (4-säikeinen osuus) siitä huolimatta riittää. Sittemmin huomasin, että eipä se riitäkään, eli joko menisin ostamaan lisää lankaa tai jättäisin homman sikseen. Valitsin jälkimmäisen vaihtoehdon. Jos kyse olisi yhtään tuoreemmasta ostoksesta niin jaksaisin tehdä asiasta reklamaation, mutta lanka on ostettu useampi vuosi sitten joten tyydyn varoittamaan pahaa-aavistamattomia neulojia näin netitse, että tällaistakin voi näköjään olla. Syksyllähän ihmettelin saman värierän värieroa.

Mitä tästä opimme? Ainakin sen, että jos joku neule tökkii näin pahasti, on turha yrittää tahkota loppuun saakka! Ufoja täällä ei enää lentele, ja aion viimeisen ufon mahalaskusta huolimatta onnitella itseäni ja juoda kupposen kuumaa teetä. Jatkossa tavoitteenani on pitää keskeneräisten neuleitten määrä noin kolmessa, ja määrää seuraan sivupalkin listan avulla.

______

Mutta kun ne vanhat ufot siis on saatu pois nurkista, niin heti otan uusia ikuisuusprojekteja työn alle, enkä näitä aio edes seurannassani varsinaisesti pitää. Ensimmäisen alku on tässä:

Tarkoituksenani on virkata kaikille kolmelle lapselleni omat puuvillaiset torkkupeitot. Tästä tullee keskimmäisen lapsen peitto. Tähän mennessä olen peittoon käyttänyt Sandnesin Mandarin Petit'tä, Schachenmayr Nomottan Bambino Bomullia ja Esiton Virkkuulankaa, matkan varrella joukkoon saattaa liittyä joku muukin lanka. Varovaisen arvion mukaan tilkkusia tarvitaan liki 350 jotta peitosta tulee haluamani kokoinen, ja aikaa kuluu varmasti ainakin vuoden verran per peitto. Ehkä sitten kolmen vuoden päästä esittelyssä on kolme valmista peittoa? :D Se hyvä puoli tässä on, että tilkkujen virkkaaminen on tosi koukuttavaa puuhaa.

Arpaonnea

Onni potkaisi minua Auroran järjestämissä kymppitonniarpajaisissa. Voittoni saapui alkuviikosta:

Kuten näkyy, paketti oli niin kaunis kuin maukaskin! Lanka osui aivan nappiin: minua on viime aikoina sukatuttanut kovasti, joten hyvälaatuinen, nätin värinen sukkalanka pääsee varmasti pian puikoille. Yleensä minulla on aina sukkapari tekeillä, mutta nyt ufoja viimeistellessäni olen pitänyt pientä sukkataukoa. Selvästi jo kaipaankin niiden neulomista! Ja vaikka langan väri kovasti tuntui esikoistakin miellyttävän, niin tästä langasta kyllä teen sukat ihan itselleni :) - Teet ja lakut maistuivat hyviltä, ja pienelle muistivihkosellekin on aina käyttöä!

Lämmin kiitos, Aurora, kevättäni piristäneestä paketista!

Näpertelyä

Viime aikaiset neulomiset ovat olleet enempi tai vähempi näpertelyä, mutta onneksi tuottoisaa sellaista. Kolme projektia on nimittäin valmistunut.

Ensin neuloin täyden tusinan sormia. Näihin tuli kaksi niistä:

Miehen peruslapaset
Lanka: Novita 7 Veljestä (n. 80 g)
Puikot: 4,0 mm

Nämä peruslapaset olivat pitkään, liki 5 vuotta, peukaloita vaille valmiit. Joskus yllätän itsenikin omalla saamattomuudellani! Mutta nyt pääsevät vielä lämmittämään miehen käsiä kevättalven ajan.

Loput kymmenen sormea neuloin näihin:

Malli: Knotty Gloves
Lanka: Sandnes Lanett (n. 65 g)
Puikot: 2,5 mm

Palmikkokuvio on ihan nätti, mutta jotenkin Knottyt ovat kumman malliset ainakin omaan käteeni. Varsi on melko pitkä ja kuvio peittyy helposti hihan alle. Lisäksi ranneosan yläpuolelle jää löysää.

Jos joskus vielä neulon tämän mallin, niin aloitan peukalon huomattavasti aikaisemmin ja joko kavennan silmukoita pois joustinneuleosuuden jälkeen ja/tai otan pienemmän puikkokoon käyttöön siinä vaiheessa. Nyt nämä menevät aarrearkkuun odottamaan jotakuta isokätisempää käyttäjää (kenties päätyvät Joulupukin konttiin?). Vaikka ihan hetkeen en kyllä aio uusia Knottyja tehdä, tai muutakaan mikä sisältää sormien neulomista ;-)

Lopuksi vielä kiinnitin napit vauvan takkiin:

Malli: Practically Seamless Baby Sweater on Two Needles (Elizabeth Zimmermann: Knitter's Almanac)
Lanka: Artyarns Supermerino (n. 140 g)
Puikot: 4,0 mm

Takki on siis neulojan almakan helmikuun neuleita ja olen siihen varsin tyytyväinen. Lanka on pehmoista ja sitä oli mukava neuloa. Päädyin tähän nappivaihtoehtoon edellisen postauksen kommentoijien enemmistön saattelemana. Nämä napit kyllä väritykseltään sopivat takkiin erinomaisesti. Kooltaan jakku lienee suunnilleen 6-9 kk:n ikäiselle vauvalle sopiva - liki nelikuiselle vauvallemme se on vielä väljä, vaikka päällä pysyykin kun hihoja kääntää.

Neuloin takin muuten ihan ohjeen mukaan, mutta tein hihat pyöröneuleena, jolloin takista tuli täysin saumaton. Takki siis neulottiin ylhäältä alas päin: ensin luotiin kaula-aukon silmukat ja neulottiin kaarroke, sitten jatkettiin osalla silmukoista + kainalon kohdalle luoduilla uusilla silmukoilla hihat, minkä jälkeen poimittiin jäljelle jääneet silmukat ja neulottiin vartalo-osa. Lankojen päättelyiden jälkeen takki olikin sileyttämistä ja nappien ompelua vaille valmis. En ihmettele tämänkään Elizabeth Zimmermannin neulemallin suosiota.

Maaliskuussa Knitter's Almanac ehdottaa kirjoneulepaidan neulomista otsikolla "Difficult Sweater (Not Really)". Aion toteuttaa sen lapsen kokoisena.

______

Ufoprojektini kannalta sormien neulomien oli varsin kannattavaa - kaksi "punaista neuletta" valmistui! Pian (tarkemmin sanoen kahden parivuotiaan kokoa olevan hihan neulomisen jälkeen) saan heittää hyvästit ufoseurannalleni:

Ufotilanne 1.3.2009

Nappikysymys

Blogin hiljaisuudesta huolimatta täällä voidaan hyvin - itse asiassa paremmin kuin aikoihin, kun kolmisen kuukautta kestänyt infektiokierre on vihdoinkin katkennut.

Helmikuun neule on loppusilausta vaille valmis, napit enää puuttuvat. Nyt minulla on kuitenkin valinnan vaikeus: kummat kuvan napeista ovat mielestäsi paremmat?

Ylemmät napit ovat mielestäni mukavamman malliset, simppelit kantanapit. Alempien väri kuitenkin miellyttää minua ehkä enemmän. Tässä napit vielä lähikuvassa - lumihiutaleet neuleen pinnalla ovat aitoja, eivät lankaan kuuluvia:

Kummat siis?

______

Hyödynsinpä minäkin muuten halpaa puntaa. Tämän laatikon sisällöstä voi lukea enemmän tuoreen ompelublogini puolelta - tervetuloa sinnekin! Tiedättepä, mitä puuhaan, jos neuleet eivät näytä edistyvän ;-)

Helmikuu alkoi

Helmikuu alkoi, mutta tammikuun neule on edelleen nk. vaiheessa. Asia ei minua suuremmin yllätä, onhan neulepusero kuitenkin melko suuritöinen ja lisäksi neulomiset ovat olleet enempi tai vähempi jäissä viimeiset pari viikkoa. Onnistuin nimittäin jostain sieppaamaan keuhkoputkentulehduksen ja heti perään silmätulehduksen.

Jatkan January Aran Sweaterin työstämistä hiljalleen, mutta samalla nappaan puikoille myös February Baby Sweaterin. Langoiksi valitsin varastoistani Artyarnsin Supermerinoa - käsinvärjättyä pehmoista ihanuutta:

Helmikuussahan Knitter's Almanac esittelee useammankin neuleen (vauvan takin, housut, myssyn, parikin peittoa), mutta taidan tyytyä tämän neuletakin tekemiseen. Ja sen on parasta valmistua helmikuun aikana, sillä muuten UFO-projektini ei salli minun maaliskuussa aloittaa enää uusia neuleita :D

Ufotilanne 2.2.2009

______

Lisäilin tuonne sivupalkkiin muuten yhtä jos toista jonka arvelen olevan huviksi ja hyödyksi joko itselleni ja/tai blogini lukijoille. Siellä on mm. lista tekeillä olevista neuletöistä, seuranta lankamäärän kehityksestä, joitain hyviä linkkivinkkejä jne. Lisäilen uusia juttuja sitä mukaa kun mieleen tulee/törmään johonkin kiinnostavaan.

______

Aurinkoisia talvipäiviä kaikille, nautitaan pitenevistä päivistä!

Sekalaisia asioita

Raportti reilun viikon ajalta:

I

Minut ja nuorempi tyttäreni yllätettiin iloisesti eilen paikallisessa neuletapaamisessa! Kävimme syksyn ajan tapaamisissa ahkerasti (kun vauva vielä köllötteli kohdussa) ja pienen tauon jälkeen olemme taas alkaneet piipahdella paikalla (vauva vain on siirtynyt kantoliinakyytiin). Eilen meille ojennettiin kuvan ihastuttava tilkkupeitto, jonka neuleiltalaiset olivat yhteisvoimin tehneet! Peitto lämmittää sekä vauvaa että äidin sydäntä kovasti, kiitos teille tilkkuja neuloneille! Hyvin piditte salaisuuden, pääsitte todellakin yllättämään minut. Pakkanen kiristyi tänään sopivasti, ja peitto onkin jo havaittu toimivaksi vaunulenkillä :)

______

II

Lyyti haastoi minut "kuutosmeemiin". Meemin säännöthän ovat:

1. Link to the person who tagged you. / Linkitä henkilö joka haastoi sinut.
2. Post the rules on your blog. / Kirjoita säännöt blogiisi.
3. Write six random things about yourself. / Kirjoita kuusi sattumanvaraista asiaa itsestäsi.
4. Tag six people at the end of your post and link to them. / Haasta kuusi henkilöä postauksesi lopussa ja linkitä heidät.
5. Let each person know they have been tagged and leave a comment on their blog. / Kerro kaikille haastamillesi henkilöille haasteesta ja jätä heille viesti heidän blogeihinsa.
6. Let the tagger know when your entry is up. / Ilmoita haastajallesi, kun olet vastannut haasteeseen.

Säännöistä aion noudattaa kohtia 1 - 3 ja 6; kohdat 4 - 5 hyppään yli. Jos joku kuitenkin haluaa meemiin osallistua, niin napatkaahan mukaanne! Monessa paikassahan tämä onkin jo kiertänyt.

Tässä sitten tulee:

1. Vuorokausirytmini on aina ollut vähintäänkin joustava. Valvon helposti turhankin myöhään, mutta koska ympäröivä yhteiskunta elää säännöllisessä vuorokausirytmissä (ja lapsetkin heräävät aikaisin), jää unimäärä helposti liian vähäiseksi. Yritän mennä pari kertaa viikossa ajoissa (kymmenen kieppeillä) nukkumaan, jotta univelka ei kasvaisi liian suureksi. Onneksi kestän väsymystä melko hyvin.

2. Olen kokolailla vannoutunut kerrostaloasuja. Minusta on myös mukava asua paikassa, jossa voin ikkunasta katsella ihmisten menoa - jos asuntoilmoituksessa lukee "rauhallinen sijainti hiljaisen, päättyvän tien varrella" en luultavasti mene katsomaan asuntoa.

3. Pidän junalla matkustamisesta, varsinkin jos olen matkalla yksin. Ohi vilahtavia maisemia katsellessa ajatukset pääsevät virtaamaan vapaasti ja monia parhaista oivalluksistani olenkin saanut junamatkalla. Kun gradun teko aikoinaan tökki, suunnittelin leikilläni, että ostan kuukausilipun välille Helsinki-Oulu ja matkustan päivittäin tuon matkan molempiin suuntiin läppäri sylissäni :)

4. Lempijuomani on tee. En kuitenkaan ole teesnobi (vaikka laadukkaita teitäkin arvostan) - musta, maustamaton perustee on yleisin valintani. Kotona juon useimmiten lähikaupasta saatavaa ceylonia. Kahvia en aivan satunnaisia espressokupillisia lukuunottamatta juo lainkaan, sen sijaan saatan miehen pannusta lorauttaa tilkan vaniljajäätelöannokseeni.

5. Varsinkin suomenkielisessä musiikissa lyriikat ovat minulle tärkeitä. Pelle Miljoonan tuotanto on oletettavasti jättänyt minuun lähtemättömät jäljet (hänen romaaneitaan en kuitenkaan ole lukenut kuin pari). Muunkin kielistä musiikkia kuunnellessani pyrin usein ottamaan sanoista kielitaitoni puitteissa selvää.

6. Neulominen on minulle tärkeä asia (mikä yllätys! ;D ). Yksinkertaisen sukan kutomisella on samantapaiset vaikutukset kuin junamatkailulla (ajatukset saavat vaellella vapaasti), kun taas vaativampi neule vie huomion ja tarjoaa haasteita - ja samalla auttaa unohtamaan ikävät asiat. Neulominen on siis minulle paljon muutakin kuin vain vaatekappaleiden valmistamista.

Siinähän ne kuusi jo tulivatkin täyteen - hyvä niin, etten vallan kaikkia salaisuuksiani paljasta ;-)

______

III

Olen päässyt January Aran Sweaterin makuun. Tässä mentiin pari iltaa sitten, nyt ollaan jo hieman pidemmällä:

Lanka on edelleenkin ihanaa. Puikoiksi valikoituivat 4 mm:n paksuiset pitsi-Addit. Terävä kärki on kätevä lukuisia ristikkäisiä silmukoita tehdessä. Puseron koon valitsin uhkarohkeasti raskauksien välisen kokoni mukaan (satuin löytämään kokomuistiinpanoni ensimmäisen ja toisen raskauden väliltä) - onpa motivaatiota saada paino laskemaan entiselleen (jos kuuluminen sydän- ja verisuonisairaaseen sukuun ei ole riittävä kannustin!).

Kuvassa taustalla on muuten magneetein toimiva teline, jonka avulla voi helposti seurata neulekaaviota. Suosittelen lämpimästi!

______

Toivotan mukavaa viikonloppua, talvisia pakkaslukemia on taas luvassa!