Ennakkoluulojen murtamista

Pojan villaliivi
Lanka: Sandnes Sisu, yhteensä n. 120 g
Puikot: 3,0 mm + 2,5 mm (jousteissa)
Malli: Oma, siis tuollainen perusliivi pojan mittojen perusteella
Koko: 5 v.

Poikasen villaliivi valmistui vihdoin! Tapani mukaisesti viimeistelyvaihe venyi, ensin vitkuttelin saumojen ompelun kanssa ja sitten jousteiden neulominen vei vielä oman aikansa.

Annoin siis lasten itse valita värit villaliiveihinsä Sisun valikoimista. Mielessäni oli palmikkoa tai ristikkäisiä silmukoita (tyttären liivissä tämä toteutuikin), mutta pojan valittua itseraidoittuvan langan piti suunnitelmia tarkistaa. Olen suhtautunut raitalankoihin melkoisella varauksella. Sukkiin, no joo; käsineisiin, ehkä; isompiin vaatekappaleisiin, ei-ei. Mutta koska kerran olin antanut vapaat kädet värivalinnan suhteen niin totesin, että se olen minä, jonka tässä on sopeuduttava ja opittava uusia ajattelutapoja.

Melkoisen varhaisessa vaiheessa päätin, että koska lanka on itseraidoittuvaa, niin eläkööt raidat omaa elämäänsä. Osa raitalangan ideasta (helposta tavasta saada elävyyttä neuleeseen, yllätyksellisyydestä) olisi nimittäin mielestäni menetetty, jos olisin ruvennut kikkailemaan kohdistusten kanssa. En siis edes yrittänyt täsmätä etu- ja takakappaleen raitoja kulkemaan samaan tahtiin, vaan aloitin kappaleet siitä väristä, mikä kerässä sattui ensimmäiseksi vastaan tulemaan. Eritahtisuus ei itse asiassa minua häiritsekään; enemmän totuttelua vaatii se, että olilla (varsinkin etukappaleessa) raitojen leveys kasvaa melkoisesti, kapeneehan kappalekin sillä kohdin. Joku neuletapaamisessa minulle ehdottikin, että voisihan kappaleet neuloa tasaleveinä loppuun saakka ja leikata kaula- ja hiha-aukot myöhemmin. Harkitsemisen arvoinen idea jos raitaleveyden muutoksen haluaa välttää, mutta en kuitenkaan ainakaan vielä lämmennyt ajatukselle. Parempi vain yrittää murtaa niitä omia ennakkoluulojaan ensin!

Pienen myönnytyksen itselleni tein joustinten kohdalla. Niihin pojan kanssa yhteistuumin valitsimme sopivan yksivärisen langan. Pieni harmonisointipyrkimys muuten kirjavaan neuleeseen :) Ja unohdin suosiolla ne palmikot ja neuloin koko liivin sileää neuletta. Pintakuviointi olisi luultavasti kuitenkin hukkunut väreihin ja toisaalta aiheuttanut vain (lisää) levottomuutta liiviin.

Etu- ja takakappaleen väreissä muuten on selvä kirkkausero, varsinkin turkooseissa raidoissa. Olen tarkistanut aika moneen kertaan että vyötteiden mukaan kerät ovat samasta värjäyserästä (ja tuskinpa Menitasta minulle olisi eri eränumeroiden lankoja myytykään), mutta vahvasti epäilen, että vyötteet ovat jossain matkan varrella vaihtuneet. Niin selvä tuo sävyero on. Liekö kyse virheestä tehtaalla vai tahattomasta vyötteen vaihtumisesta kaupassa, vai peräti neulesabotaasista, joka kohdistuu tällaisiin ennakkoluuloisiin yksiväristen neuleiden tikuttajiin? No, onneksi kerää ei tarvinnut vaihtaa kesken kappaleen, joten kumpikin kappale on kokonaisuudessaan omaa sävyään.

Jatkan harjoitteluja itseraidoittuvien lankojen kanssa myöhemmin, mutta välillä jotain yksivärisempää, kiitos! Jos vaikka perussukkia ja -lapasia, niistä on taas pula...