Uusi, onnistunut yritys

Tällä kertaa taivas oli sininen ja jäiden seassa mahtui kulkemaan

Tallinnan reissumme tammikuussa jäi jääolosuhteiden takia tyngäksi, mutta emmehän me Kristiinan kanssa moisesta lannistuneet. Kun varustamo tarjosi korvausmatkaa kaivoimme kalenterimme esiin ja haarukoimme molemmille sopivan päivän. Eilen sitten otimme kurssin kohti etelää.

Yhtään en kuitenkaan ollut viisastunut viime kerran sattumuksista - jälleen mukanani oli puolivalmis sukkapari, joka valmistui kärkikavennuksia lukuunottamatta matkan aikana. Jos olisimme taas viettäneet päivän laivalla, olisi lanka armotta loppunut kesken. Olen ilmeisen kovapäinen, kun en kerrasta oppinut! Siis, muistiin itselle: varakerä lankaa reissuun aina mukaan :)

Matkasukat ovat ihan perusmallia, mutta kantapäihin otin vinkkiä Niken ohjeesta (linkki PDF-Datei). Kantapää on siis mallia tiimalasi, mutta siihen tehdään pieni lisäyskiila antamaan lisätilaa kantapään kohdalle.

Sukat omaan käyttöön
Lanka: 65 grammaa ohutta sukkalankaa, josta vyöte oli kadonnut - luultavasti Onlinen Supersockea
Puikot: 2,25 mm

En suoraan seurannut Niken ohjetta, koska se oli kärjestä aloitettavalle sukalle ja nämä sukat neuloin varresta alkaen. Idean kuitenkin otin häneltä.

Kantapään käännöksen yläpuolelta voi (ehkä?) nähdä lisätilakiilan. Kirjavassa langassa erottuu hävyttömän huonosti tällaiset yksityiskohdat :/

Tällä kertaa sää kuitenkin suosi matkaamme ja nämä sukat riittivät matkatekemiseksi. Aurinko paistoi, eikä pakkastakaan ollut kuin muutama aste. Karnaluks oli itsestäänselvä kohde. Edellisen kerran kävin siellä pari vuotta sitten, joten oli mukava mennä katsomaan, mitä uutta tarjontaan oli tullut. Huovutusneulan pidikettä olin paitsi, ja sellaisen myös löysin. Lisäksi mukaan tarttui mm. valovirkkuukoukku - josko se olisi hyödyllinen kapine kun odottelee lasten nukahtamista iltaisin?

Parin välietapin (Liann Lõngadin ja Virukeskuksen kirjakaupan) kautta päädyimme Vanhaan kaupunkiin, jossa varsinaiset suosikkini sijaitsivat. Olinhan näistä jo Kristiinalta aikaisemmin kuullut, mutta en ollut ikinä itse käynyt: Pronksi Lõngapood ja Puu- ja Putuka Pood.

Pronksi Lõngapoodin valikoimassa oli paljon kivoja lankoja - sellaisia peruslankoja, joista pidän. Valikoimaan oli hiljattain tullut mukavan oloinen sukkalanka, jota ostin pari kerää kokeiluun:

Lanka on sekoitelanka, koostumus 80 % villaa, 20 % polyamidia. 100 g:n kerässä on 350 m lankaa. Värejä oli runsaasti, ja osaa väreistä vielä odoteltiin (ainakin sinistä oli vielä luvassa). Jos lanka osoittautuu käytössä hyväksi, voisin hyvin neuloa itselleni villapuseron tästä langasta. Punaisesta langasta onkin jo sukka aloitettu.

Sukkalangan lisäksi ostin Pronksi Lõngapoodista huivilankaa:

Nämä kaksi vyyhteä Aade Lõngin yksisäikeistä villalankaa (100 g = 800 m) matkasivat mukanani Suomenlahden tälle puolen. Suunnitteilla on huivi itselleni, mutta malli on vielä hakusessa. Elizabeth Zimmermannin Pi Shawl on yksi vaihtoehto (EZ:n tapaan huivista ei ole yhtä ainoaa versiota, mutta ajattelin jotain aika pelkistettyä versiota). Myös Hilary Smith Callisin Citron Shawl on alkanut viehättää (tekisin sen tosin alkuperäistä ohjetta suuremmassa koossa). Mietintä on vielä käynnissä, joten otan mielelläni vastaan vinkkejä kauniista, selkeistä ja melko helppotekoisista (=matkatekemiseksi sopivista) huiveista!

Pronksi Lõngapoodin vieressä oli myös keramiikkaa ja virolaisten käsityöläisten tuotteita myyvät kaupat. Kannattaa vilkaista nekin, jos niille kulmille sattuu.

Pienen matkan päästä löytyi Puu- ja Putuka Pood, josta löysin kauniita tamminappeja:

Ei näille napeille vielä ole sijoituskohdetta, mutta eiköhän sellainen aikanaan ilmesty. Kauniita nappeja on aina hyvä olla varastossa.

Samalla sisäpihalla Puu- ja Putuka Poodin kanssa sijaitsevaan kahvilaan menimme kierroksemme lopuksi herkuttelemaan:

Tämä ei paljon sanoja kaipaa, kuva puhukoon puolestaan :)

Moni paikka jäi näkemättäkin. Satamassa piipahdimme vielä Sadamarketin yläkerran villalankakaupassa, josta ostin huovutuskokeiluja varten pikkupussin erivärisiä villatuppoja (näkyvät huovutusneulan ja valokoukun kanssa samassa kuvassa). Kuusi tuntia maissa ei ole kovin pitkä aika. Seuraavalla kerralla voisi vaikka keskittyä Vanhan kaupungin tarjontaan ja jättää muita paikkoja vähemmälle. Ja kunhan pienimmäisemme on vähän isompi, olisi kiva tehdä parinkin päivän reissu Tallinnaan neulojaseurassa!

___

Kiitos, Kristiina, todella mukavasta päivästä ja oppaana toimimisesta!