Maailmalle lähdössä

Innostuin varsinkin alkuvuodesta tekemään SPR:n neulontakampanjaan lämmittäviä sukkia, pipoja ja lapasia. Viimeisimmän keräysneuleen valmistumisesta alkaa nyt kuitenkin olla jo muutama kuukausi ja vaikka sopivia lankoja vielä olisi, niin tuntuu siltä, että takki on tyhjä tämän kampanjan osalta. Päätin siis saattaa tämän neulenipun maailmalle:

Kahdeksan pipoa, kaksi paria lapasia ja kymmenen paria sukkia, kokoja vauvasta vaariin. Lankoina erilaisia villa- ja villasekoitelankoja. Keittiövaa'an mukaan yhteensä 1289 g lämpöä.

Kissa Karvinen ja uutta puikoille

Sain Susulta tämän tunnustuksen, jonka iloisena ja hämmentyneenä otan vastaan - kiitos, Susu! Kiva, jos blogistani on ollut iloa!

Itse seuraan lähinnä käsityöaiheisia blogeja, ja Susun blogin lisäksi seuraavat viisi blogia (kröh, pitäisikö opetella laskemaan paremmin, niitä taisi lipsahtaa muutama enemmänkin...) ilahduttavat minua erityisesti:

AnniKainen puikoissa - upeita töitä ja kuvia, myös hienoja sukkaohjeita

Annikan neuleblogi - kauniita neuleita ja mukavaa jutustelua

Iinu Land - herkullisia ompelutöitä!

Kristiinan silmukat - vanha tuttu blogi, monipuolista tarinointia ja paljon ihan tietoakin (mm. Tallinnan ja Helsingin lankakaupoista)

Marian ateljee - useampikin ompelumalli on "herännyt eloon" tämän blogin avulla

Martan blogi - monipuolinen blogi, jokainen postaus puoltaa paikkaansa

Pikku-Kettu knits - sekä ompelua että neulontaa, katsokaa niitä kuvia...

Tiina puikoissa - tyylikkäitä neuleita, positiivinen ilmapiiri


Eli blogien omistajat, napatkaahan tunnustus matkaanne! En toisaalta loukkaannu jos haluatte olla ketjua jatkamatta, mutta ainakin tiedätte piristävänne aina päivääni kirjoituksillanne!

______

Magpie Aranit ovat edelleenkin lankalaatikossa odottelemassa eikä palmikkosormikaskaan ole oikein edennyt. Innostuin nimittäin sittenkin aloittamaan villahaalarin masuvauvalle. Hoksasin yht'äkkiä, että ensimmäinen virallinen äitiyslomapäiväni on ensi maanantaina, joten ihan kamalan kauaa ei laskettuun aikaan enää ole.

Ruskeat langat jäivät yli kevättalvella valmistuneesta pojan piposta, luonnonvalkoinenkin on samaa Schachenmayr Nomottan Bambino Ullia. Tällä hetkellä neulon lahkeita rinnakkain ja pääteltäviä langanpäitä kertyy ihan riittävästi; ruskeat langat aina katkaisen kunkin raidan jälkeen, valkoista kuljetan kyllä mukana. Väljästi seuraan kirjan "Tyylikäs taapero" (Hetemäki & Hiljama) neulehaalarin ohjetta, mutta todennäköisesti teen alkuperäiseen malliin aika paljon muutoksia. Epäilen esimerkiksi tekeväni haalariin raglan-hihat ohjeen istutettujen hihojen sijaan... - Tämähän se neulomisessa mukavaa onkin, että suunnitelmia niin aloitettavien töiden kuin meneillään olevien mallinkin suhteen voi tehdä aika lailla lennosta!

Neulojankin lapsilla on sukat

Syys- ja talvivaateinventaariota tehdessämme totesin erityisesti esikoisen villasukkatilanteen huolestuttavan huonoksi - vain yhdet sukat olivat edes osapuilleen oikean kokoiset, muissa kantapää oli siirtynyt johonkin kohtaan jalkapohjaa. Siispä varastoista vihreää Maijaa puikoille:

Perussukat
Lanka: Gjestal Maija, pikkuisen päälle 50 g + kuvioihin vähän Gjestalin Maijaa (sininen) ja Novitan Woolia (muut värit)
Puikot: 3,0 mm
Koko: n. 29-30

Pysyäkseni tavoitteessani koristella lasten sukat ja lapaset kyselin mieluista kuva-aihetta. Toiseen sukkaan poika halusi ison tähden ja toiseen pienen tähden ja lentokoneen:

Iso tähti ja lentokone napattu netistä, pienen tähden hahmottelin itse

Vauhtiin päästyäni tein pienemmällekin naperolle uudet syyssukat:

Perussukat
Lanka: Gjestal Maija, n. 45 g + kuvioihin vähän Novitan Woolia
Puikot: 3,0 mm
Koko: n. 25-26

Näihin silmukoin kärpässienikuviot:

Kuviot Liisa Teirisalon kirjasta "Neuleita ihan pienille" (s. 78)

Olen muuten huomannut, että vaikka esimerkiksi kauppajonossa lasten on aika turha minulta kinuta ylimääräisiä herkkusia jos ei ole herkkupäivä, niin käsityöasioissa annan heidän pyörittää itseäni melkoisesti. Ai slipari raitalangasta? No totta kai. Kärpässienisukat? Ilman muuta. Inkkariasu naamiaisiin? Kyllä äiti ompelee, vaikka yötä myöten. Ehkäpä meillä kaikilla on heikko kohtamme... ;-)

______

Kiitos kommenteista edelliseen postaukseen. Olen itsekin vähitellen alkanut lämmetä liiville, varsinkin pojan päällä ollessaan se on varsin mukavan näköinen. Ostin jo seuraavat raitalangatkin, tarkoituksenani on tehdä tyttärelle liivitunika Regian Kaffe Fassett-langoista. Todennäköisesti teen siitä sen verran ison, että se varmasti menee vielä vuoden päästä talvellakin, joten välttämättä en tartu projektiin ihan lähitulevaisuudessa.

Puikolla/puikoille on muutenkin tungosta: Anjalinista ostamani Lanettit ovat jo muotoutumassa palmikkosormikkaiksi, ja aikeenani on piakkoin (tänään jo?) aloittaa pitkästä aikaa neuletakki ihan itselleni. Löysin nimittäin mallin, joka sopii näihin alati vaihtelevaisiin muotoihini (liki kuusi viimeistä vuottahan tässä on kulunut joko raskaana ja/tai imettäen, joten koko ja kilot ovat sahanneet reipasta tahtia edestakaisin). Langaksi olen valinnut jo muutaman vuoden varastoissani muhineen tummansinisen Rowanin Magpie Aranin.

Ennakkoluulojen murtamista

Pojan villaliivi
Lanka: Sandnes Sisu, yhteensä n. 120 g
Puikot: 3,0 mm + 2,5 mm (jousteissa)
Malli: Oma, siis tuollainen perusliivi pojan mittojen perusteella
Koko: 5 v.

Poikasen villaliivi valmistui vihdoin! Tapani mukaisesti viimeistelyvaihe venyi, ensin vitkuttelin saumojen ompelun kanssa ja sitten jousteiden neulominen vei vielä oman aikansa.

Annoin siis lasten itse valita värit villaliiveihinsä Sisun valikoimista. Mielessäni oli palmikkoa tai ristikkäisiä silmukoita (tyttären liivissä tämä toteutuikin), mutta pojan valittua itseraidoittuvan langan piti suunnitelmia tarkistaa. Olen suhtautunut raitalankoihin melkoisella varauksella. Sukkiin, no joo; käsineisiin, ehkä; isompiin vaatekappaleisiin, ei-ei. Mutta koska kerran olin antanut vapaat kädet värivalinnan suhteen niin totesin, että se olen minä, jonka tässä on sopeuduttava ja opittava uusia ajattelutapoja.

Melkoisen varhaisessa vaiheessa päätin, että koska lanka on itseraidoittuvaa, niin eläkööt raidat omaa elämäänsä. Osa raitalangan ideasta (helposta tavasta saada elävyyttä neuleeseen, yllätyksellisyydestä) olisi nimittäin mielestäni menetetty, jos olisin ruvennut kikkailemaan kohdistusten kanssa. En siis edes yrittänyt täsmätä etu- ja takakappaleen raitoja kulkemaan samaan tahtiin, vaan aloitin kappaleet siitä väristä, mikä kerässä sattui ensimmäiseksi vastaan tulemaan. Eritahtisuus ei itse asiassa minua häiritsekään; enemmän totuttelua vaatii se, että olilla (varsinkin etukappaleessa) raitojen leveys kasvaa melkoisesti, kapeneehan kappalekin sillä kohdin. Joku neuletapaamisessa minulle ehdottikin, että voisihan kappaleet neuloa tasaleveinä loppuun saakka ja leikata kaula- ja hiha-aukot myöhemmin. Harkitsemisen arvoinen idea jos raitaleveyden muutoksen haluaa välttää, mutta en kuitenkaan ainakaan vielä lämmennyt ajatukselle. Parempi vain yrittää murtaa niitä omia ennakkoluulojaan ensin!

Pienen myönnytyksen itselleni tein joustinten kohdalla. Niihin pojan kanssa yhteistuumin valitsimme sopivan yksivärisen langan. Pieni harmonisointipyrkimys muuten kirjavaan neuleeseen :) Ja unohdin suosiolla ne palmikot ja neuloin koko liivin sileää neuletta. Pintakuviointi olisi luultavasti kuitenkin hukkunut väreihin ja toisaalta aiheuttanut vain (lisää) levottomuutta liiviin.

Etu- ja takakappaleen väreissä muuten on selvä kirkkausero, varsinkin turkooseissa raidoissa. Olen tarkistanut aika moneen kertaan että vyötteiden mukaan kerät ovat samasta värjäyserästä (ja tuskinpa Menitasta minulle olisi eri eränumeroiden lankoja myytykään), mutta vahvasti epäilen, että vyötteet ovat jossain matkan varrella vaihtuneet. Niin selvä tuo sävyero on. Liekö kyse virheestä tehtaalla vai tahattomasta vyötteen vaihtumisesta kaupassa, vai peräti neulesabotaasista, joka kohdistuu tällaisiin ennakkoluuloisiin yksiväristen neuleiden tikuttajiin? No, onneksi kerää ei tarvinnut vaihtaa kesken kappaleen, joten kumpikin kappale on kokonaisuudessaan omaa sävyään.

Jatkan harjoitteluja itseraidoittuvien lankojen kanssa myöhemmin, mutta välillä jotain yksivärisempää, kiitos! Jos vaikka perussukkia ja -lapasia, niistä on taas pula...

Matkailua ja oranssit sukat

Vietimme mökkiviikonloppua Varsinais-Suomessa. Reilu viikko ennen reissuun lähtöämme älysin, että tiemme vie Salon ohi - oiva syy poiketa Lanka- ja Käsityöliike Anjalinissa! Pirautin Susulle, joka ystävällisesti tarjoutui pitämään ovia auki puoli tuntia normaalia pidempään jotta varmasti pk-seudun ruuhkista ehtisin ostoksille. Ja hyvä, että näin olimme sopineet; alkumatka edistyi hitaasti jonoissa ajaen, välillä seisoskellenkin, ja matkaa hidasti myös pari kolaripaikkaa. Kun viimein Saloon saakka pääsimme, koin olevani näiden kerien arvoinen - olinhan puristanut rattia viimeiset tunnit joten lankaterapia tuli tarpeeseen:

Maijoista tullee sukat (kokoa mies), Lanetteista palmikkosormikkaat (kokoa nainen) ja Kamenoista huivi (pitsiä, suurehko kolmio), kaikki Korvatunturille pukinkonttiin lähetettäviksi. Noron sukkalankaa ja Stepiä olen halunnut kokeilla, mutta molemmat ovat sukkalangoiksi vähän tyyriitä. Näin reissusta ne saattoi ostaa "tuliaisiksi"! Mieheni ihastui Noron väreihin, joten luultavasti hän saa kauniin syksyiset sukat, Stepistä taidan tikuttaa omia jalkojani pehmentävät lämmittimet.

______

Viikonlopun aikana lasten rantaleikkejä (kumisaappaat jalassa, kurakamppeet päällä :) ) katsellen valmistuivat oranssit sukkani (itse en kumppareita tai kuriksia sentään tarvinnut, oli nimittäin mitä mainioin poutainen syyssää). Loppukesästä minut valtasi kummallinen halu neuloa jotain oranssia, ja kun en keksinyt mitä, päädyin sukkiin. Oransseja vaatteita en yleensä ole käyttänyt, joten ajattelin, että sukissa väri menee vaikka kyllästys pian iskisikin.

Primavera Socks (Natalja S.)
Lanka: OnLine Supersocke 100, n. 70 g
Puikot: 2,5 mm
Koko: 36-37

OnLinen ohuesta sukkalangasta löysin sopivan kirkkaan oranssin värin. Olen aikaisemminkin OnLinen sukkalankaa neulonut, mutten ennen ole siitä itselleni mitään tehnyt. Primavera-sukkien ohje löytyi tulostettuna "ehkäpä-joskus-teen"-neuleohjeiden kansiostani. Suosittelen muuten mallia lämpimästi; mallikuvio on yksinkertainen, mutta silti sukasta tulee kivan näköinen.

______

Seuraavaksi pitäisi kai palata pojan Sisuisen neuleliivin pariin. Aloitin sen neulomisen tyttären liivin valmistumisen jälkeen, eikä siitä enää puutukaan kuin kädentiejousteet. Poika kun eilen jo kyseli, vieläkö aion hänen liiviään tehdä...

______

Kiitos, Susu, hyvästä palvelusta!

Piraattisormikkaat

Tallinnan puodeissa olen ihastellut, kuinka lasten lapasissa ja sukissakin on melkein aina jokin koristelu. Itse olen yleensä näissä pikkutöissä suosinut varsin funktionaalista tyyliä - kunhan ne lämmittävät, se riittää. Nyt kuitenkin päätin tehdä "parannuksen": esittelyssä piraattisormikkaat.

Piraattisormikkaat
Koko: 5 v.
Lanka: Sandnes Sisu, n. 30 g
Puikot: 2,5 mm
Piraattikuvio: Hello Yarnin "We call them pirates"-mallikuviosta(pdf)

Varsi on 1 o kiertäen, 1 n-joustetta, muuten sormikkaat ovat sileää neuletta. Kuviot lisäsin valmiisiin sormikkaisiin silmukoita jäljentämällä. Silmukkamääriä sormikkaita varten lunttasin Ann Buddin kirjasta "The Knitter's Handy Book of Patterns". Pikkusormet jouduin tosin kertaalleen purkamaan ja lisäämään niihin pari silmukkaa, koska edes kaksivuotiaan pikkusiskon pikkurillit eivät alkuperäisiin sujuvasti mahtuneet.

Hyvin tuntuivat sormikkaat leikkiin kelpaavan!

Harvinaista herkkua

Viime viikolla neuletapaamisessa sain Saimilta tämän ihastuttavan mustikkapipon masuvauvan syntymää odottelemaan. Sain siis maistaa harvinaista herkkua, sillä harvoin neuloja saa neulottuja lahjoja - vaikka neulojahan niitä juuri osaa arvostaa :)

Kaunis pipo on neulottu Sandnesin Mandarin Petit-langasta. Se varmasti lämmittää jo vastasyntyneenkin päätä, mutta mallineule on sen verran joustavaa, että pipo saattaa hyvinkin mahtua vielä keväälläkin päähän.

Kiitos, Saimi, vielä kerran kauniista lahjasta!