Jussi ja kesäyönä syntyneitä ajatuksia

Teimme kolmen sukupolven voimin muutaman päivän matkan vanhempieni nuoruuden kaupunkiin, Vaasaan. Reissun aikana vietimme myös kaksia syntymäpäiviä - esikoisemme kun syntyi viisi vuotta sitten isäni 60-vuotispäivänä.

Jussi-slipoveri
Malli: Novita talvi 2007, malli 9
Koko: XL
Lanka: Gjestal Maija, yhteensä n. 400 g
(viininpunaista reilu 200 g, harmaata vajaa 200 g)
Puikot: 4,0 mm + 3,5 mm (jousteet)

Lahjoin isääni tällä Jussi-slipoverilla. Olin aloittanut sen neulomisen hyvissä ajoin, kuukausia sitten. Takakappale valmistuikin jo aikoja sitten, mutta toisen kirjoneuleraidan jälkeen iski tarve pitää taukoa, ja siinä tilassa etukappale olikin vielä reissuun lähtöä edeltävän päivän aamuna. Sen päivän aikana sain toisen puolen V-aukosta neulottua loppuun, ja ajattelin, että parina synttäreitä edeltävänä iltana on helppo homma neuloa se toinen olka ja viimeistellä slipari. Niinpä niin.

Ensimmäisenä hotelli-iltana neuloinkin toisen puolen V-aukosta ja yhdistin olat päättelemällä etu- ja takakappaleen silmukat yhteen kolmen puikon päättelyllä. Kotioloissa olisin todennäköisesti tässä vaiheessa todennut kappaleiden höyryttelyn olevan se nopein konsti edetä, mutta silitysrautaa minulla ei ollut matkassa mukana. Kostutin siis kappaleet ja levitin ne petarin ja patjan väliin kuivumaan yöksi ja menin aivan inhimilliseen aikaan nukkumaan. Toisena iltana (syntymäpäivien aattona) kaivoin neuleen esiin aikomuksenani ommella sivusaumat ja neuloa jousteet. Aikaa kuvittelin tähän uppoavan ehkä pari tuntia. Loppujen lopuksi hommaan vierähti koko yö. Kuuden aikoihin aamulla lämmittelin hotellihuoneessa ollutta saunaa (onneksi se sentään lämpeni napin painalluksella!) haalean kuumaksi "kuivauskaapiksi", jotta sain sumuttelun jälkeen sliparin nopeasti kuivumaan ja pakettiin. Parin tunnin yöunien (ts., aamu-unien) jälkeen paketoin lahjan ja luovutin sen isommalle syntymäpäiväsankarille. Loppu hyvin, kaikki hyvin.

Aavistuksen verran runttuiseksi tuo kirjoneuleraita jäi silitysraudan puutteessa. Toivottavasti sliparin uusi omistaja jossain välissä näyttää prässäysliinaa ja rautaa sille. Muuten neule onnistui ihan mukavasti ja koko oli juuri passeli. Ja koska isäni on syntyjään Etelä-Pohjanmaalta, niin kuvioaihekin lienee mieluinen. Eteläpohjalaisissa miehissä tyypillinen jäyhyys on isässäni voimissaan, joten sanallisia kommentteja (kiitoksia lukuunottamatta) ei toistaiseksi ole edes voinut odottaa ;-) , mutta lahja vaikutti mieluiselta ja syksyn/talven mittaanhan sen sitten näkee, tuleeko sliparia pidettyä.

Joku voisi kysyä, mitä järkeä on valvoa kokonainen yö jonkun lahjan takia, ja eihän siinä välttämättä järkeä olekaan. Mutta minulla oli polte saada tämä työ pois käsistäni ja lahja annettua valmiina oikeana päivänä. Seuraavia ajatuksia laitan itselleni kuitenkin muistiin:

- Pyöreiksi tarkoitetut kappaleet kannattaa neuloakin pyörönä. Olisin säästänyt todennäköisesti useita tunteja prosessin aikana, jos olisin edennyt kainaloihin saakka pyöröneuleena (paitsi, että pari-kolme tuntia saumojen ompelua olisi jäänyt pois, olisi kirjoneuleraidankin neulominen varmaan ollut nopeampaa).

- Lankojen päättelyyn kuluu yllättävän paljon aikaa.

- Jousteiden neulomiseen kuluu yllättävän paljon aikaa. Itse neulominen saattaa vielä olla nopeaa, mutta silmukoiden poimiminen tasaisesti ja jousteen päättely sopivalla kireydellä vievät oman aikansa, jos ne haluaa huolella tehdä.

- Valmiin työn pitäminen käsissä on nautinnollista!

Junaneulomisena minulla olikin uusimmasta Ullasta napatut sukat (tiedossa siis ei ole esimerkiksi saumojen ompelua), joita kuitenkin kohtasi ikävä takaisku paluumatkalla - viidestä puisesta sukkapuikosta kaksi oli hämärissä olosuhteissa napsahtanut poikki sillä aikaa, kun olin pienemmän lapsen kanssa "puuteroimassa nenujamme". Miksi, oi miksi, valitsin tähän työhön ainoat 2,25 mm:n sukkapuikkoni - nyt joudun odottelemaan nettitilauksen saapumista että saan sukkia jatkettua. Täytynee siis aloittaa jokin muu neule sillä aikaa ;-)

PS. Onneksi olen kohtuullisen hyvä sietämään satunnaisia valvottuja öitä eikä vuorokausirytmini muutenkaan ole jäykimmästä päästä :) Vähäunisesta yöstä huolimatta jaksoin juhlia tuplasynttäreitä päivällä huvipuistossa ja vielä illalla ravintolaillallisen merkeissä!