Syksy on tullut

Blogini hyppäsi lahjakkaasti kesän yli. Sain nimittäin tuhannen taalan paikan toteuttaa pitkään kyteneitä opiskeluhaaveitani, ja blogi jäi pahasti pääsykokeiden ja muiden asiaan liittyvien tohinoiden jalkoihin. Itse asiassa käsityötkin jäivät taka-alalle hetkeksi, mutta täällä ollaan, ja käsitöitäkin taas tehdään - ainakin hissuksiin.

----

Kylmien säiden koitettua muistin jälleen SPR:n keräyksen ja päätin hyödyntää minulle tarpeettomia lankoja pipoihin. Samalla ajattelin opetella virkkaaman pipon (neulonta on ollut se läheisempi laji minulle, mutta kyllä koukkukin tarvittaessa pysyy kourassa). Ja täytyy myöntää, että alan ymmärtää pipopoikia: näiden tekeminen on oikeasti ihan nastaa.

Peruspipo virkaten (kiinteillä silmukoilla).
Aloitus päälaelta, lisäyksiä joka kerros 5 kpl kunnes pipon ympärysmitta on sopivan kokoinen, sitten suoraa kyytiä kunnes pipo peittää korvat.

Samalla reseptillä kuin edellinenkin.

Kaksi ensimmäistä pipoa tosin jää perhepiiriin, esikoinen vihjaisi haluavansa harmaan pipon, ja sitten keskimmäinen ilmoitti haluavansa pipon, jossa on vaaleanpunaista ja violettia. Onneksi jämälangoista löytyi molempia värejä (ja vieläpä merinovillaisina, keskimmäinen kun on kovin kutiavaa sorttia). Ehkäpä vielä pikkuriikkisellekin (tai mikä pikkuriikkinen tämä nyt enää on, kymmenen kilon rajapyykki on ohitettu ja käveltykin on jo toista kuukautta) virkkaan oman myssyn, mutta sitten rupean massaluentojen ratoksi virkkailemaan varastolankoja pois hyvään tarkoitukseen! Käväisinkin jo Vihreässä Vyyhdissä hommaamassa sopivat tarvikkeet, eli surinapuisen virkkuukoukun kokoa 6,0 mm. Ei kilise luentosalin lattialle pudotessaan!

----

PS. Knitter's Almanac-projekti voi huonosti. Itse asiassa koko kirja on kateissa. Nyt kuitenkin laitoin opiskelut etusijalle. Helmikuun neule on kyllä ollut ahkerassa käytössä :)