Pieniä, mutta tarpeellisia

Joulu oli - ja meni. Nopeasti. Pienimuotoisesti kotinurkissa pyhät vietimme (mitä nyt tietysti ulkoilimme mm. Korkeasaaressa tonttupolulla - suosittelen muuten talvista eläintarhaa lämpimästi, tonttuja bongaillen jaksaa pienempikin kulkija kävellä pitkät matkat ja usein myös kissapedot ovat hereillä), ja kivaa oli. Vähän toki jäin kaipaamaan sellaista pysähtymistä ja hiljentymistä, pienten kanssa kun päivät ovat vauhtia täynnä. Pari kävelylenkkiä tosin tein yksinäni ja karkasinpa läheiseen kirkkoon joulukonserttiinkin jouluyönä miehen valvoessa lasten unta.

Joulupukki muisti minua muutamalla neuleaiheisella lahjallakin, mutta en ole muistanut ottaa niistä vielä kuvia. Palaan asiaan lähiaikoina. Joulupukille joka tapauksessa kiitos niistä!

Joulun molemmin puolin neuloin lapsille sukkia ja lapasia, todelliseen tarpeeseen. Miten voikaan olla mahdollista, että joka talvi sukka- ja lapaslaatikot kärsivät pahoista puutteista? Luulisi, että pienimmäiselle olisi isommilta periytynyt läjä sukkia, mutta niin vain ne ainoat löytyneet olivat jo jäämässä pieniksi. Isommat sen sijaan kaipasivat peruslapasia rukkasten alle.

Sukat 1-vuotiaalle
Lanka: Gjestal Maija, n. 30 g
Puikot: 3,0 mm

Kuopuksen sukkiin neuloin reilut varret, melkein polvisukat näistä tuli. Pysyvätpä sääret lämpöisinä, vaikka villahaalarin lahkeet lähtisivät nousemaan pulkkamäessä. Sukkien värityksestä pidän kovasti, aika perinteisen oloinen väriyhdistelmä.

Lapaset melkein 4-vuotiaalle
Lanka: Gjestal Maija, n. 30 g
Puikot: 3,0 mm

Tammikuussa 4 vuotta täyttävä tytär elää vaaleanpunaista kautta. Onneksi muutkin värit kelpaavat (mm. isoltaveljeltä perityt siniset ja vihreät vaatteet), mutta vaaleanpunainen aiheuttaa niin ihastuneita huokauksia, että ihan vain niitä kuullakseni tein hempeät kokonaan vaaleanpunaiset lapaset. Näissä on "tavallinen" peukalokiila, ja peukku on tuolla sivussa eli lapaset voi vetää kumpaan käteen vain (helpottaa pukemista).

Lapaset 6-vuotiaalle
Lanka: Gjestal Janne, n. 45 g
Puikot: 3,5 mm

Kuusivuotiaan lapasiin kokeilin nk. intialaista peukalokiilaa. Törmäsin siihen ensimmäistä kertaa, kun minulla oli kirjastosta lainassa Eva Maria Lesznerin kirja Kirjokintaita ja -myssyjä. Kirja palasi kirjastoon jo aikapäiviä sitten, ja nyt löysin muistini tueksi hyvät ohjeet netistä. Intialaista kiilaa käyttäen oikean ja vasemman käden lapaset ovat selvästi erilaiset, mutta ehkäpä eskarilainen jo osaa selvittää, kumpaan käteen kumpikin lapanen kuuluu. Kiila oli ihan kiva tehdä, luultavasti teen lapasia useamminkin tähän tapaan.

_____

Vuosi vaihtuu taas pian. Toivotan kaikille blogini lukijoille mukavaa ja stressitöntä neulevuotta 2010!

Me käymme joulun viettohon...

Iloista ja onnellista joulun aikaa ja kaikkea hyvää vuodelle 2010!

Limaa päähän, öljyä jalkoihin

Nämä pari pikkutyötä lämmittävät minua pakkasen yllätettyä:

Virkattu peruspipo
Lanka: Hjertegarn Lima (100 % villa), n. 70 g
Koukku: 5,0 mm

Pipo valmistui jo jonkin aikaa sitten, samalla mallilla kuin lastenkin pipot. Lima oli minulle lankana uusi tuttavuus. Ihan kiva peruslanka, mutta kutittaa kyllä otsaa. Silti tämä päähine on ollut ahkerassa käytössä - tykkään väristä ja mallista, lisäksi pipo on mukavan lämmin.

Perussukat
Lanka: Online Supersocke 6-fach Wellness II-color, n. 85 g
Puikot: 3,0 mm

Viikonloppuna valmistuneet sukat puolestaan siirsivät minut "funktionaalisten sukkalankojen" aikakauteen - lanka on siis aloe veralla ja jojobaöljyllä käsiteltyä. Mukavan pehmeää lankaa, mutta en mitenkään erityisesti ihastunut. En ole huomannut pehmentävää vaikutusta kantapäissäni, ja luulenkin, että paremman tuloksen saa rasvaamalla jalkansa ja vetämällä sukat päälle. Jos kivoja värejä osuu kohdalle, saatan toki ostaa öljylankaa toistekin - ei tässä langassa mitään ihmeempää vikaakaan varsinaisesti ollut. Tavoilleni uskollisena annoin langan raidoittaa sukat vapaasti, värejä kohdistamatta. Langan paksuudesta kyllä pidän, tämä kuusisäikeinen lanka on siis suunnilleen Novitan Nallen tai Gjestalin Maijan vahvuista.

Lisää lämmikettä palelevalle opiskelijalle

Viikonloppuna sain valmiiksi käpälänlämmittimet - opiskelutarkoituksiin kuten huivikin:

Hiirikäden lämmittimet (ohjeessa siis vain oikean käden lämmitin, vasen tehty peilikuvana)
Lanka: Gjestal Maija, alle 40 g
Puikot: 3,0 mm

Lämmittimet ovat hyvät paitsi tietokonetyöskentelyssä (näppäimistön ja hiiren kanssa), niin myös perinteisemmin kynällä kirjoitettaessa. Juuri se kohta, johon kynä nojaa (etusormen sivu), on paljaana, joten kynästä saa hyvän otteen. Perinteisissä kynsikkäissähän myös siinä kohdin on otetta huonontavaa villaa. Myös puikoista saa pidettyä helposti kiinni, testattu on :)

Olivat nopeat ja helpot tehdä, hoitavat hyvin asiansa, suosittelen!

Ei tullut lukunuttua, tuli huivi

Opinahjossani on kiva, valoisa kirjasto, jossa on suuret ikkunat. Suurien ikkunoiden haittana on kuitenkin vetoisuus, eikä palellessa ajatus oikein tahdo juosta. Ajattelin ensin neuloa jonkinlaisen lukunutun itselleni, mutta päädyinkin neulomaan huivin:

Heidetuch
Lanka: Oü Aade Lõng nr. 8/2 (100 % villa), n. 150 g
Puikot: 4,5 mm

Huivin malli on perinteinen tanskalainen. Ohjeen ostin Saksasta Dorothealta. Huivi on muodoltaan tuollainen sydämen mallinen, ja ideana on sitoa huivi nauhojen avulla kiinni selästä, jolloin se pysyy hyvin paikallaan työskenneltäessä (minun tapauksessani kirjoittaessani ja lukiessani). En saanut kuvaajaa valoisaan aikaan kanssani ulos, mutta Dorothean sivuilla on hyviä kuvia, erityisesti tanskalaisesta Den Gamle By-museosta otetuissa kuvissa näkyy huivin käyttötapa hienosti.

Huivista tuli aika mainion kokoinen. Olin hieman huolissani, että siitä tulee liian iso, mutta se on juuri sopivan kokoinen, jotta käsivarret pääsevät hyvin liikkumaan. Huivi aloitettiin niskasta ja se on kokonaan ainaoikeinneuletta. Päättely tehtiin i-cord-päättelyllä, ja reunasta tulikin sen ansiosta varsin siisti.

Tämä oli ensimmäinen kerta kun neuloin liukuvärjättyä virolaista villalankaa, enkä enää ihmettele näiden lankojen suosiota! Isohkoilla puikoilla neulottuna lopputulos on kuohkea, ja ainakin näin pesun jälkeen huivi on yllättävän pehmeä - ei kutita läheskään niin paljoa kuin Noro-Baktukseni. Tiedän, mitä ostan itselleni tuliaisiksi, jos/kun joskus taas Tallinnaan matkaan. (Tiedän, kyllähän näitä lankoja saa Suomestakin, mutta siinä ei ole samaa tunnelmaa ;-) )

Seuraava projekti on opiskeluun sopivien käpälänlämmittimien neulominen - siellä kirjastossa todellakin on ajoittain vilu!

Mustasukkaisuutta

Tein miehestäni perjantai-iltana mustasukkaisen (vieläpä aivan tahallani!).

Perussukat kokoa 41
Lanka: Gjestal Maija, aika tarkkaan 100 g
Puikot: 3,0 mm

Vaan olisiko minun pitänyt pahastua siitä, että hän päästi Maija Gjestalin aivan iholle, otti jopa yöllä sänkyymme mukaan (Maija kuulemma lämmitti niin mukavasti)?

Tänään kuitenkin olimme näin sopuisasti nauttimassa kauniista syyspäivästä (vaikka Maijakin oli mukana):

Minun ja mieheni teemukit - Maijalle tee ei maistunut

Harmaita hiutaleita

Vielä ei Helsingissä ole lumipeitettä, mutta virkkailin heijastinlangasta tällaisia harmaita hiutaleita:

Ohuesta, kaksinkertaisesta heijastinlangasta 2,0 mm:n koukulla virkattuja kuvioita. Kuvioiden malleja löysin kirjoista: 201 ideaa pieniin ja suuriin virkkaustöihin (Melody Griffiths) ja Beyond the square: Crochet motifs (Edie Eckman). Tämä kuva on otettu ilman salamaa.

Heijastinlangan kanssa piti hieroa jonkin aikaa tuttavuutta ennen kuin sen työstäminen onnistui. Lanka oli aika jäykkää ja katkeili helposti vähänkään tiukemmassa paikassa. Yksinkertaisena tulos oli aivan liian löperö minun makuuni, joten virkkasin kuviot kaksinkertaisella langalla. Mielestäni näihin sopi parhaiten tuollaiset melko tiiviit virkkausmallit, kovin herkät ja pitsiset mallit jäivät nekin turhan lötröiksi. Vanhaa kunnon yritys - erehdys - muutama ärräpää-menetelmää käyttäen onnistuin kuitenkin saamaan muutaman kokolailla onnistuneen hiutaleen aikaiseksi.

Salaman kanssa hiutaleet näyttävät tällaisilta:

Heijastavat siis ihan kivasti, vaikkakin täytyy todeta, että yleensä heijastintestien voittajaksi selviytyy se perinteinen kovamuovinen prismaheijastin. Silti uskon, että nämäkin lisäävät huomattavasti näkyvyyttä pimeässä.

Hiutaleet lähtivät postin matkassa keväällä blogissani haasteeseen osallistuneille, toivottavasti niistä on teille iloa ja hyötyä! Ja muistakaahan kaikki muutkin käyttää heijastinta!