Lisää lämmikettä palelevalle opiskelijalle

Viikonloppuna sain valmiiksi käpälänlämmittimet - opiskelutarkoituksiin kuten huivikin:

Hiirikäden lämmittimet (ohjeessa siis vain oikean käden lämmitin, vasen tehty peilikuvana)
Lanka: Gjestal Maija, alle 40 g
Puikot: 3,0 mm

Lämmittimet ovat hyvät paitsi tietokonetyöskentelyssä (näppäimistön ja hiiren kanssa), niin myös perinteisemmin kynällä kirjoitettaessa. Juuri se kohta, johon kynä nojaa (etusormen sivu), on paljaana, joten kynästä saa hyvän otteen. Perinteisissä kynsikkäissähän myös siinä kohdin on otetta huonontavaa villaa. Myös puikoista saa pidettyä helposti kiinni, testattu on :)

Olivat nopeat ja helpot tehdä, hoitavat hyvin asiansa, suosittelen!

Ei tullut lukunuttua, tuli huivi

Opinahjossani on kiva, valoisa kirjasto, jossa on suuret ikkunat. Suurien ikkunoiden haittana on kuitenkin vetoisuus, eikä palellessa ajatus oikein tahdo juosta. Ajattelin ensin neuloa jonkinlaisen lukunutun itselleni, mutta päädyinkin neulomaan huivin:

Heidetuch
Lanka: Oü Aade Lõng nr. 8/2 (100 % villa), n. 150 g
Puikot: 4,5 mm

Huivin malli on perinteinen tanskalainen. Ohjeen ostin Saksasta Dorothealta. Huivi on muodoltaan tuollainen sydämen mallinen, ja ideana on sitoa huivi nauhojen avulla kiinni selästä, jolloin se pysyy hyvin paikallaan työskenneltäessä (minun tapauksessani kirjoittaessani ja lukiessani). En saanut kuvaajaa valoisaan aikaan kanssani ulos, mutta Dorothean sivuilla on hyviä kuvia, erityisesti tanskalaisesta Den Gamle By-museosta otetuissa kuvissa näkyy huivin käyttötapa hienosti.

Huivista tuli aika mainion kokoinen. Olin hieman huolissani, että siitä tulee liian iso, mutta se on juuri sopivan kokoinen, jotta käsivarret pääsevät hyvin liikkumaan. Huivi aloitettiin niskasta ja se on kokonaan ainaoikeinneuletta. Päättely tehtiin i-cord-päättelyllä, ja reunasta tulikin sen ansiosta varsin siisti.

Tämä oli ensimmäinen kerta kun neuloin liukuvärjättyä virolaista villalankaa, enkä enää ihmettele näiden lankojen suosiota! Isohkoilla puikoilla neulottuna lopputulos on kuohkea, ja ainakin näin pesun jälkeen huivi on yllättävän pehmeä - ei kutita läheskään niin paljoa kuin Noro-Baktukseni. Tiedän, mitä ostan itselleni tuliaisiksi, jos/kun joskus taas Tallinnaan matkaan. (Tiedän, kyllähän näitä lankoja saa Suomestakin, mutta siinä ei ole samaa tunnelmaa ;-) )

Seuraava projekti on opiskeluun sopivien käpälänlämmittimien neulominen - siellä kirjastossa todellakin on ajoittain vilu!

Mustasukkaisuutta

Tein miehestäni perjantai-iltana mustasukkaisen (vieläpä aivan tahallani!).

Perussukat kokoa 41
Lanka: Gjestal Maija, aika tarkkaan 100 g
Puikot: 3,0 mm

Vaan olisiko minun pitänyt pahastua siitä, että hän päästi Maija Gjestalin aivan iholle, otti jopa yöllä sänkyymme mukaan (Maija kuulemma lämmitti niin mukavasti)?

Tänään kuitenkin olimme näin sopuisasti nauttimassa kauniista syyspäivästä (vaikka Maijakin oli mukana):

Minun ja mieheni teemukit - Maijalle tee ei maistunut

Harmaita hiutaleita

Vielä ei Helsingissä ole lumipeitettä, mutta virkkailin heijastinlangasta tällaisia harmaita hiutaleita:

Ohuesta, kaksinkertaisesta heijastinlangasta 2,0 mm:n koukulla virkattuja kuvioita. Kuvioiden malleja löysin kirjoista: 201 ideaa pieniin ja suuriin virkkaustöihin (Melody Griffiths) ja Beyond the square: Crochet motifs (Edie Eckman). Tämä kuva on otettu ilman salamaa.

Heijastinlangan kanssa piti hieroa jonkin aikaa tuttavuutta ennen kuin sen työstäminen onnistui. Lanka oli aika jäykkää ja katkeili helposti vähänkään tiukemmassa paikassa. Yksinkertaisena tulos oli aivan liian löperö minun makuuni, joten virkkasin kuviot kaksinkertaisella langalla. Mielestäni näihin sopi parhaiten tuollaiset melko tiiviit virkkausmallit, kovin herkät ja pitsiset mallit jäivät nekin turhan lötröiksi. Vanhaa kunnon yritys - erehdys - muutama ärräpää-menetelmää käyttäen onnistuin kuitenkin saamaan muutaman kokolailla onnistuneen hiutaleen aikaiseksi.

Salaman kanssa hiutaleet näyttävät tällaisilta:

Heijastavat siis ihan kivasti, vaikkakin täytyy todeta, että yleensä heijastintestien voittajaksi selviytyy se perinteinen kovamuovinen prismaheijastin. Silti uskon, että nämäkin lisäävät huomattavasti näkyvyyttä pimeässä.

Hiutaleet lähtivät postin matkassa keväällä blogissani haasteeseen osallistuneille, toivottavasti niistä on teille iloa ja hyötyä! Ja muistakaahan kaikki muutkin käyttää heijastinta!

Kansainvälisyyttä

Törmäsin keväällä kivaan virkattuun peittotilkkuun. Krochet Krystal jakaa ohjettaan yahoo-ryhmän välityksellä. Maksuna ohjeesta Krystal pyytää lähettämään vähintään yhden virkatun tilkun hänelle (joko musta- tai valkotaustaisena), hän sitten yhdistelee tilkkuja peitoiksi ja lahjoittaa valmiit peitot hyväntekeväisyyteen.

Lähetin omat kolme tilkkustani jo kesällä Amerikkaan:

Jokin aika sitten Krochet Krystalin sivuille ilmestyi paljon kuvia hänen saamistaan tilkuista, mukana myös omat tilkkuni!

Metka tunne nähdä omat tilkkunsa toisen blogissa kaukana täältä. Minneköhän tilkut lopulta päätyvät? Tai missä mahtavat olla SPR:lle lähteneet neuleet, tai kaaospeitto? Toivottavasti ovat käytössä!

Muotitietoinen

Yleensä lämpenen uusille neulemalleille hitaasti, mutta nyt olen muotitietoinen: minullakin on Baktus!

Baktus
Lanka: Noro Silk Garden 2*50 g
Puikot: 5,0 mm

Susun huivi sai minutkin tarttumaan kahteen jo useamman vuoden varastoissa marinoituneeseen Noro Silk Garden-kerään. Tähän malliin lanka sopi mielestäni hyvin - väriliu'ut tulevat näkyviin, ja kahdesta kerästä tuli riittävän kokoinen huivi. Baktukseni menee kaksi kertaa kaulan ympäri ja vielä saa pienen solmun tehtyä.

En ihmettele, että malli on niin suosittu. Huivista tulee varsin käyttökelpoinen, ja se on helppo tehdä ohjetta välillä vilkuilematta!

Syksy on tullut

Blogini hyppäsi lahjakkaasti kesän yli. Sain nimittäin tuhannen taalan paikan toteuttaa pitkään kyteneitä opiskeluhaaveitani, ja blogi jäi pahasti pääsykokeiden ja muiden asiaan liittyvien tohinoiden jalkoihin. Itse asiassa käsityötkin jäivät taka-alalle hetkeksi, mutta täällä ollaan, ja käsitöitäkin taas tehdään - ainakin hissuksiin.

----

Kylmien säiden koitettua muistin jälleen SPR:n keräyksen ja päätin hyödyntää minulle tarpeettomia lankoja pipoihin. Samalla ajattelin opetella virkkaaman pipon (neulonta on ollut se läheisempi laji minulle, mutta kyllä koukkukin tarvittaessa pysyy kourassa). Ja täytyy myöntää, että alan ymmärtää pipopoikia: näiden tekeminen on oikeasti ihan nastaa.

Peruspipo virkaten (kiinteillä silmukoilla).
Aloitus päälaelta, lisäyksiä joka kerros 5 kpl kunnes pipon ympärysmitta on sopivan kokoinen, sitten suoraa kyytiä kunnes pipo peittää korvat.

Samalla reseptillä kuin edellinenkin.

Kaksi ensimmäistä pipoa tosin jää perhepiiriin, esikoinen vihjaisi haluavansa harmaan pipon, ja sitten keskimmäinen ilmoitti haluavansa pipon, jossa on vaaleanpunaista ja violettia. Onneksi jämälangoista löytyi molempia värejä (ja vieläpä merinovillaisina, keskimmäinen kun on kovin kutiavaa sorttia). Ehkäpä vielä pikkuriikkisellekin (tai mikä pikkuriikkinen tämä nyt enää on, kymmenen kilon rajapyykki on ohitettu ja käveltykin on jo toista kuukautta) virkkaan oman myssyn, mutta sitten rupean massaluentojen ratoksi virkkailemaan varastolankoja pois hyvään tarkoitukseen! Käväisinkin jo Vihreässä Vyyhdissä hommaamassa sopivat tarvikkeet, eli surinapuisen virkkuukoukun kokoa 6,0 mm. Ei kilise luentosalin lattialle pudotessaan!

----

PS. Knitter's Almanac-projekti voi huonosti. Itse asiassa koko kirja on kateissa. Nyt kuitenkin laitoin opiskelut etusijalle. Helmikuun neule on kyllä ollut ahkerassa käytössä :)