Muuttoilmoitus

TERVETULOA UUTEEN BLOGIINI!

Marian käsityöt

Ulkoilua ja rakentelua

Tunnun taas aloittaneeni jo perinteeksi muodostuneen kesätauon niin neulomisessa kuin blogipäivityksissäkin. Neuleet etenevät laiskanlaisesti. Jos vanhat merkit pitävät kutinsa, niin elo-syyskuun aikana puikot alkavat taas suihkia ahkerammin. Älkää siis ihmetelkö, jos täällä päin on hiljaisempaa kesäaikaan :)

___

Tänään sen sijaan olin viettämässä mukavaa kesäpäivää toisenlaisten käsitöiden parissa. Kristiina muutti saareen kesäksi, ja olin apuna pystyttämässä leiriä.

Tapasimme - minä, Kristiina, ja Kristiinan poika Ville - hyvissä ajoin ennen yhtätoista Helsingin Vuosaaressa Kalkkihiekantorin laiturissa, josta Norsöline liikennöi Kaunissaareen. Saaressa on myös pienvenesatama, mutta vuoroliikenne saareen alkoi tämän kevään osalta tänään klo 11.

Matka taittui sumutorvien soidessa, näkyvyyttä ei ollut kuin parikymmentä metriä. Onneksi tutka toimi ja pääsimme turvallisesti perille. Sääkin onneksi kirkastui ja meillä oli oikein lämmin ja aurinkoinen saaripäivä.

Kaunissaaren laituriin kiinnityttyämme purimme tavarat (melkoisen kuorman!) ja ryhdyimme kuljettamaan niitä kohti Kristiinan leiripaikkaa. Tuo etualalla oleva sininen laukku oli muuten täynnä lankoja ja puikkoja... :)

Aikaisempina vuosina Huvila on seissyt maapohjalla. Tänä vuonna rimahima sai lautalattian. Pohjan osaset olivat saaressa odottamassa, meidän tehtävämme oli koota niistä lattia. Ensimmäiseksi asetettiin pohjan runko paikalleen (huomatkaa kätevät ruuvattavat jalat, joilla pohjan korkeutta voi säätää).

Rungon päälle laitettiin kuvassa taka-alalla näkyvät lattialaatat, sen jälkeen lautapohjalle nostettiin teltan runko ja kuvassa etualalla näkyvä telttakangas.

Koska teltta on lautapohjan päällä, ei sen helmaa kiinnitetty perinteiseen tapaan kiiloilla maahan. Sen sijaan helmaan tehtiin reikiä, joihin vahvikkeiksi laitettiin purjerenkaat. Purjerenkaiden läpi pujotettiin nyöri, joka kiinnittyy pohjan reunaan.

Ja valmista tuli! Ensimmäistä kertaa kaikki olimme tällaista rakennelmaa tekemässä, mutta homma onnistui oikein hyvin. Kristiina oli monta asiaa miettinyt valmiiksi ja työn edetessä tarkensimme suunnitelmia kun todella näimme, miten projekti eteni. Nyt teltta on tukevasti paikallaan ja tuollainen lautapohja vaikutti vallan mainiolta. Sadevesi virtaa sen alla kastelematta tavaroita, pohja on tasainen nukkua ja säästääpä se maaperääkin kulutukselta.

Aika kului nopeasti, ja Ville ja minä lähdimme takaisin kohti mannerta. Kristiina jäi vilkuttamaan Kaunissaaren laiturille kun vuorovene otti kurssin kohti Vuosaarta. Paljon leiriin jäi vielä puuhaa, mutta oli hyvä fiilis jättää Kristiina viettämään kesää, kun tiesi, että se tärkein eli runsas lankavarasto suoja sadetta ja tuulta vastaan oli kunnossa! Ja kunhan kesä tässä etenee, niin aion kyllä mennä saareen päiväksi tai pariksi "neulontatapaamistakin" viettämään :)

___

Kiitos, Kristiina ja Ville, mukavasta ulkoilupäivästä!

Pajunkissojen aikaan

Pääsiäinen oli ja meni, mutta pajunkissat ovat yhä ajankohtaisia. Ullan Pajunkissa-pipo on ollut tekolistallani jo pidempään, joten nyt ajattelin tehdä itselleni kevätpipon varastoistani löytyneistä Rowanin Wool Cotton-keristä.

Pajunkissa-pipo
(aloituksessa 68 s, korkeussuunnassa kolme mallikerran toistoa)
Lanka: Rowan Wool Cotton (50 % merinovillaa, 50 % puuvillaa), n. 35 g
Puikot: 4,0 mm
Koko: parivuotiaalle sopiva

Päänympärykseni on isompi kuin myssyn ohjeessa mainittu, joten loin pipoa varten 68 silmukkaa ohjeenmukaisen 60 silmukan sijaan. Silti päähine näytti jo tekovaiheessa arveluttavan pieneltä. En kuitenkaan viitsinyt purkaa (varsinkaan kun luennolla huomaamattomasti yritin neuloskella), perheestä kun löytyy pienempiäkin naisenpäitä. Piposta tulikin sopiva puolitoistavuotiaallemme! Aika hyvin, kun kuitenkin lisäsin naisen kokoon 8 silmukkaa ja tein kolme mallikerran toistoa korkeussuunnassa naisen pipon ohjeen mukaisesti. Lanka oli sama kuin Ullassa mainittu, puikkojen koko samoin. Kysymykset mallitilkusta sivuutan sopimattomina :)

Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin. Kyllä pienellekin naiselle kaunis kevätpipo on tarpeen. Kahdesta kerästä (yht. 100 g) lankaa jäi vielä 65 g jäljelle, joten saatan saada itsellenikin pipon. Wool Cotton oli pehmoista, mallineule mukavan yksinkertainen ja myssy valmistui joutuisasti.

Nyt kirjaan tavoitteekseni saada keskimmäisen lapsen villatakki vihdoin valmiiksi. Jostain syystä olen vältellyt sitä jo pidemmän aikaa, vaikka paljoa ei enää olisi neulottavana. Lankakin on pehmoista kuin mikä, joten takille olisi varmasti keväällä/kesälläkin käyttöä vaikkapa t-paidan tai topin päällä. Ehkä tällainen julkinen haaste itselle tuottaa tulosta?

Uusi munija

Pari vuotta sitten virkkasin isommille lapsille pääsiäistipuset - pienimmäinen ei silloin ollut vielä syntynytkään. Tipuja voisi käyttää munanlämmittiminä, mutta meillä nämä ovat pesiytyneet rairuohon sekaan. Siellä ne munivat pikkuruisia suklaatäytteisiä munia, yleensä aina sillä aikaa kun lasten huomio on kiinnittyneenä muualle...

Viime pääsiäisenä kuopus oli vielä niin pieni, että nautti kaiken ravintonsa nestemäisenä eikä osannut kaivata omaa tipua. Tänä vuonna piti kuitenkin virkata yksi munija lisää:

Ohje: Novita 2/2003
Lanka:Hjertegarn Cotton nr. 8 (oranssi ja keltainen), Sandnes Mandarin Petit (punainen), yht. 12 g
Koukku: 3,0 mm

Helppo ja yksinkertainen malli, nopea virkata. Saa nähdä, osoittautuuko tämä tipu yhtä hyväksi munijaksi kuin nuo vanhemmat lajitoverinsa.

Toivotan kaikille blogini lukijoille hyvää ja rentouttavaa pääsiäisen jatkoa!

Ohivuotoa

Monen muun lailla minäkin osallistun sytomyssykeräykseen (jos et vielä tiedä, mistä on kyse, niin keräyksen käyntiin polkaisseiden Matleenan ja Seijasiskon blogeista löytyy lisää tietoa - itse osallistun asuinalueeni mukaisesti HUS:n keräykseen, jota emännöivät Sanna, Kristiina ja LeenaH). Kysehän on kivoista, kutittamattomista päähineistä, jotka suojaavat, mutta eivät turhia hiosta kesähelteelläkään. Juuri sellaisia tarvitsevat pienet tytötkin, totesi perheen nelivuotias. Siispä sytomyssyjen ohessa syntyi kesäpipot kummallekin tyttärelle:

Tyttöjen kesäpipot
Lanka: Schachenmayr Catania (100 % puuvillaa), oranssia 35 g, vihreää 40 g
Koot: oranssi puolitoistavuotiaalle (päänympärys n. 48 cm), vihreä nelivuotiaalle (päänympärys n. 51 cm)
Koukku: 4,0 mm

Tällä samalla, helpolla mallilla olen nyt mieltynyt myssyjä keräykseenkin tekemään. Aloitan päälaelta virkkaamalla renkaaseen kahdeksan pylvästä. Lisään jokaisella kerroksella tasaisin välein kahdeksan pylvästä, kunnes pipon päänympärys on sopiva. Sen jälkeen virkkaan pylväitä haluttuun korkeuteen saakka. Lopuksi teen yhden kerroksen kiinteitä silmukoita (tukevoittaa reunaa sopivasti) ja viimeistelen reunan kerroksella rapuvirkkausta.

Yksinkertaisia, kuten tekijänsäkin. Mielestäni silti ihan toimivia. Näitä piposia nyt siis virkkailen neulomisten ohessa kunnes kyllästys iskee - sitten etsin jonkun toisen mallin :)

Uusi, onnistunut yritys

Tällä kertaa taivas oli sininen ja jäiden seassa mahtui kulkemaan

Tallinnan reissumme tammikuussa jäi jääolosuhteiden takia tyngäksi, mutta emmehän me Kristiinan kanssa moisesta lannistuneet. Kun varustamo tarjosi korvausmatkaa kaivoimme kalenterimme esiin ja haarukoimme molemmille sopivan päivän. Eilen sitten otimme kurssin kohti etelää.

Yhtään en kuitenkaan ollut viisastunut viime kerran sattumuksista - jälleen mukanani oli puolivalmis sukkapari, joka valmistui kärkikavennuksia lukuunottamatta matkan aikana. Jos olisimme taas viettäneet päivän laivalla, olisi lanka armotta loppunut kesken. Olen ilmeisen kovapäinen, kun en kerrasta oppinut! Siis, muistiin itselle: varakerä lankaa reissuun aina mukaan :)

Matkasukat ovat ihan perusmallia, mutta kantapäihin otin vinkkiä Niken ohjeesta (linkki PDF-Datei). Kantapää on siis mallia tiimalasi, mutta siihen tehdään pieni lisäyskiila antamaan lisätilaa kantapään kohdalle.

Sukat omaan käyttöön
Lanka: 65 grammaa ohutta sukkalankaa, josta vyöte oli kadonnut - luultavasti Onlinen Supersockea
Puikot: 2,25 mm

En suoraan seurannut Niken ohjetta, koska se oli kärjestä aloitettavalle sukalle ja nämä sukat neuloin varresta alkaen. Idean kuitenkin otin häneltä.

Kantapään käännöksen yläpuolelta voi (ehkä?) nähdä lisätilakiilan. Kirjavassa langassa erottuu hävyttömän huonosti tällaiset yksityiskohdat :/

Tällä kertaa sää kuitenkin suosi matkaamme ja nämä sukat riittivät matkatekemiseksi. Aurinko paistoi, eikä pakkastakaan ollut kuin muutama aste. Karnaluks oli itsestäänselvä kohde. Edellisen kerran kävin siellä pari vuotta sitten, joten oli mukava mennä katsomaan, mitä uutta tarjontaan oli tullut. Huovutusneulan pidikettä olin paitsi, ja sellaisen myös löysin. Lisäksi mukaan tarttui mm. valovirkkuukoukku - josko se olisi hyödyllinen kapine kun odottelee lasten nukahtamista iltaisin?

Parin välietapin (Liann Lõngadin ja Virukeskuksen kirjakaupan) kautta päädyimme Vanhaan kaupunkiin, jossa varsinaiset suosikkini sijaitsivat. Olinhan näistä jo Kristiinalta aikaisemmin kuullut, mutta en ollut ikinä itse käynyt: Pronksi Lõngapood ja Puu- ja Putuka Pood.

Pronksi Lõngapoodin valikoimassa oli paljon kivoja lankoja - sellaisia peruslankoja, joista pidän. Valikoimaan oli hiljattain tullut mukavan oloinen sukkalanka, jota ostin pari kerää kokeiluun:

Lanka on sekoitelanka, koostumus 80 % villaa, 20 % polyamidia. 100 g:n kerässä on 350 m lankaa. Värejä oli runsaasti, ja osaa väreistä vielä odoteltiin (ainakin sinistä oli vielä luvassa). Jos lanka osoittautuu käytössä hyväksi, voisin hyvin neuloa itselleni villapuseron tästä langasta. Punaisesta langasta onkin jo sukka aloitettu.

Sukkalangan lisäksi ostin Pronksi Lõngapoodista huivilankaa:

Nämä kaksi vyyhteä Aade Lõngin yksisäikeistä villalankaa (100 g = 800 m) matkasivat mukanani Suomenlahden tälle puolen. Suunnitteilla on huivi itselleni, mutta malli on vielä hakusessa. Elizabeth Zimmermannin Pi Shawl on yksi vaihtoehto (EZ:n tapaan huivista ei ole yhtä ainoaa versiota, mutta ajattelin jotain aika pelkistettyä versiota). Myös Hilary Smith Callisin Citron Shawl on alkanut viehättää (tekisin sen tosin alkuperäistä ohjetta suuremmassa koossa). Mietintä on vielä käynnissä, joten otan mielelläni vastaan vinkkejä kauniista, selkeistä ja melko helppotekoisista (=matkatekemiseksi sopivista) huiveista!

Pronksi Lõngapoodin vieressä oli myös keramiikkaa ja virolaisten käsityöläisten tuotteita myyvät kaupat. Kannattaa vilkaista nekin, jos niille kulmille sattuu.

Pienen matkan päästä löytyi Puu- ja Putuka Pood, josta löysin kauniita tamminappeja:

Ei näille napeille vielä ole sijoituskohdetta, mutta eiköhän sellainen aikanaan ilmesty. Kauniita nappeja on aina hyvä olla varastossa.

Samalla sisäpihalla Puu- ja Putuka Poodin kanssa sijaitsevaan kahvilaan menimme kierroksemme lopuksi herkuttelemaan:

Tämä ei paljon sanoja kaipaa, kuva puhukoon puolestaan :)

Moni paikka jäi näkemättäkin. Satamassa piipahdimme vielä Sadamarketin yläkerran villalankakaupassa, josta ostin huovutuskokeiluja varten pikkupussin erivärisiä villatuppoja (näkyvät huovutusneulan ja valokoukun kanssa samassa kuvassa). Kuusi tuntia maissa ei ole kovin pitkä aika. Seuraavalla kerralla voisi vaikka keskittyä Vanhan kaupungin tarjontaan ja jättää muita paikkoja vähemmälle. Ja kunhan pienimmäisemme on vähän isompi, olisi kiva tehdä parinkin päivän reissu Tallinnaan neulojaseurassa!

___

Kiitos, Kristiina, todella mukavasta päivästä ja oppaana toimimisesta!

Töppöskaverit

Ensinnäkin kiitokset runsaista kommenteistanne edelliseen postaukseen! Punainen setti on ollut käytössä ja todettu lämpimäksi nyt pakkasten jälleen kiristyttyä.

Pakkastalvi on myös korostanut laminaattilattiamme kylmyyttä. Kun vielä 1950-luvulla rakennettu kerrostalomme (parin vuoden takaisesta ikkuna- ja parvekeremontista huolimatta) vetää, pitää sisälläkin mielellään jotain villaista jalassa. Villasukkien vaihtoehdoksi huovutin itselleni töppöset Fritidsgarnista.

Huovutetut töppöset (Käspaikan ohjeella)
Lanka: Sandnes Fritidsgarn, n. 150 g
Puikot: 6,0 mm
Huovutus: kirjopesu 60 °C, linkous 800 kierrosta/minuutti

Testikäytössä tossut kuitenkin osoittautuivat huiman liukkaiksi sen laminaatin kanssa. Onneksi muistin saaneeni joululahjaksi Regian silittämällä kiinnitettäviä jarrutassuja:

Tassut kiinnittyivät suuremmitta ongelmitta, varsinkin sen jälkeen, kun uskalsin luottaa villan eristävään kykyyn eli ihan paljaalla kädellä tossun sisältä painoin kiinnityskohtaa silitysrautaa vasten. Silityslaudan päälle tossua ei nimittäin saanut niin sileäksi, että jarrutassu olisi joka kohdasta kiinnittynyt. Tassut ovat sopivan nahkeat olematta kuitenkaan tahmeita.

Mutta jos jollain (kuten tossulla) on tassut, niin täytyyhän sillä olla silmätkin!

Silmiä ostin pussillisen pari vuotta sitten Karnaluksista Tallinnassa käydessäni. Lasten askarteluihin, tiedättehän ;)

Vielä on jäänyt vähän epäselväksi, ovatko nämä kaverit pystyasennossa kulkevia hattivattien sukulaisia:

Vai pikemminkin mäyräkoirien tapaan maassa matavia otuksia:

Taitavat muuttaa muotoaan tilanteen mukaan - ja lämmittävät samalla jalkoja mukavasti!