Lämmikettä korville / Warm ears

Ohje / Pattern: Tychus
Lanka / Yarn: Schachenmayr Nomotta Bambino Ull kaksinkertaisena / held doubled (yht. 66 g / altogether 66 grams)
Puikot / Needles: 4,5 mm

Pojan korvat alkoivat vilkkua vanhoista pipoista, joten tuli tarve tehdä suurempi. Tychus vaikutti mukavalta mallilta, joten tuumasta toimeen. Pipo olikin mukava ja nopea neulottava - parissa illassa syntyi valmista.

There is still need for warm hats in Finland. My son seemed to have only shrunken hats (hmm, maybe his head has grown...), so I needed to knit a new one for him. Tychus has been on my to-do-list for a long time, so a Tychus would it be.

Noudatin ohjeen silmukkamäärää, mutta käytin ohuempaa lankaa. Myssystä tuli sopiva, joskin vähän väljä, 4-vuotiaan päähän. Ohjeessa neuvotaan olemaan sitomatta lyhennettyjen kerrosten kääntymispaikkoja millään tavalla. Suhtauduin neuvoon hieman epäillen (varsinkin, kun neuloessa näihin kohtiin näytti syntyvän reikiä), mutta kastelun ja pingotuksen jälkeen reiät tuntuivat kutistuneen. Alla olevassa kuvassa pipo on käyttäjänsä päässä, eikä reikiä juurikaan huomaa.

I followed the pattern to the point but used a finer yarn. The size turned out to be ok (although a little loose) to the 4 year old. I was a little suspicious of not wrapping the yarn when turning short rows, but after blocking the holes in the turning points had almost vanished.

Ja vaikka aina luulinkin, etten ryhtyisi tekemään lapsilleni samanlaisia vaatteita, on nyt puikoilla tyttövärinen Tychus samasta langasta...

And although I always thought that I'd never wear my kids in similar clothes, I now have a girly Tychus on the needles...

Hyvää kannattaa odottaa / Finally finished

Huovutettu duffelitakki / A felted duffel coat
Ohje / Pattern: Moda 1/2005
Koko / Size: 2 v. / 2 years
Lanka / Yarn: Sandnes Fritidsgarn (n. 530 g / approx. 530 grams)

Perjantaina vihdoin rohkaisin mieleni ja lievän jännityksen vallassa työnsin duffelin yhdessä farkkujeni kanssa vanhempieni Pesukarhuun. Edellisten pesukonehuovutusteni jälkeen oma pesukoneeni on nimittäin päivittynyt energiapihiin-vettä-säästävään-kovasti-linkoavaan, enkä halunnut ottaa ylimääräisiä riskejä - Pesukarhulla olen aikaisemminkin onnistunut. Siispä teimme lasten kanssa retken mummolaan pyykin pesuun. Pesuohjelmaksi valitsin 60 asteen kirjopesun ilman esipesua (kuten aikaisemminkin Fritidsgarnia huovuttaessani), ja vajaan tunnin jälkeen löysin koneesta vallan hienosti huopuneen takin! Kutistumista voi arvioida vertaamalla alla olevaan kuvaa aikaisempaan kuvaan. Molemmissa kuvissa duffeli on saman tuolin selkänojalla. Kantajalleen takki sopii mainiosti: aavistuksen duffeli on vielä väljä, joten se saattaa vielä syksylläkin mahtua päälle.

I finally had the courage to felt the duffel coat on Friday. I added a pair of jeans into the washing machine before starting the program. I chose the temperature to be 60 degrees Celsius (~140 Fahrenheit) and after about an hour I could pick up the lovely duffel coat from the washing machine! It felted nicely, and the size is perfect for the wearer - just a little loose so it might fit still in the fall? You can compare this picture with a previous one to see how much the coat shrinked in the wash:

Duffelin valmistuminen kesti siis melkein kolme vuotta. Alkusysäyksen takin neulomiseen antoi Mustan villan järjestämä duffeli-a-long, joka starttasi maaliskuussa 2005. Kauniita duffeleita syntyikin kevään aikana useita, mutta omani katosi liki valmiina kahdeksi ja puoleksi vuodeksi jonnekin viimeistelemättömien neuleiden mustaan aukkoon. Nyt, kun nuorempi lapsikin (jota alettiin vasta odottaa suunnilleen samoihin aikoihin kun duffeli jäi unohduksiin) uhkasi kasvaa liian isoksi mahtumaan takkiin, päätin Lankahamsteri-hengessä puurtaa viimeistelyt. Ja se kannatti, tässä vielä hieman kuvahehkutusta:

Making the duffel coat took me almost three years. Musta villa organized a duffel-a-long in the spring of 2005, and that's when I started. In a few weeks I had knitted all the pieces, but it took me a couple of years before I was ready to finish the coat. But I think it was worth it:

Järjestelin muuten tänään lankavarastojani, ja muitakin keskeneräisiä löytyi u-s-e-i-t-a. Taidan ottaa kevään teemaksi neuleiden loppuun saattamisen. Peukalottomilla lapasilla ja hihapuolilla puseroilla kun ei oikein mitään tee.

Today when organizing my stash I realized that this was by no means the only UFO found in this house... I guess I better have UFO > FO spring this year!

Tässä on Peppi Pitkätossu... / Pippi socks

Aamun sateen jälkeen kaupunki kylpi tänään pitkästä aikaa auringossa. Kisasin laskevan auringon kanssa Peppi-polvisukkia viimeistellessäni, ja aurinko melkein voitti: vain viimeiset säteet sain uusia sukkiani kuvatessani valaistukseksi. Mutta eiköhän näistä kuvista silti oleellinen käy ilmi.

I finished the Pippi Longstocking knee-highs just before the sunset and managed to catch only the last sunbeams in my pictures.

Perussukat kärjestä aloittaen, tiimalasikantapää, pohjemuotoilut
Basic socks from the toe up, short row heels and calf increases
Lanka/Yarn: Opal (n. 95 g / approx. 95 grams)
Puikot/Needles: 2,5 mm + 2,0 mm (resorissa/for the ribbing)
Koko/size: 36 EUR/3½ U.K./4½ U.S.

Perussukkienkin neulominen voi olla varsin mukavaa, kun lanka on värikästä ja mukana on joku uusi tekniikka (kärkialoitus). Pidän ohuista sukkalangoista, eikä Opal ole mikään poikkeus. Neuloin sukat (resoria lukuunottamatta) 2,5 mm:n puikoilla. Kärkialoituksen jälkeen lisäsin silmukoita 60:een, ja kun pohje alkoi leventyä, ryhdyin lisäämään saumasilmukoiden molemmin puolin yhden silmukan joka neljäs kerros kunnes silmukoita oli 84. Kun polvi oli muutaman sentin päässä (ja lanka lähes lopussa), vaihdoin puikot puolta milliä ohuempiin ja neuloin 1 oikein kiertäen, 1 nurin -resoria polvipituuteen saakka.

Saa nähdä, täytyykö minun nyt hankkia kapea, toimistokelpoinen musta hame ja Peppi-tyyliin sopivat kengät - näillä sukilla voisi hyvin lähteä taisteluun työpäivän tylsyyttä vastaan :)

These were very basic socks, but the yarn was colorful and starting from the to up was something new for me, so I enjoyed knitting them. I also like the finished socks - now I should get a skirt and matching shoes so I could cheer up my work mates :)

__________

Vietin tänään myös jännittäviä hetkiä tämän näyn äärellä, mutta siitä lisää seuraavalla kerralla...

I also did some felting today, the results in my next entry...

Erävoitto / Me 1 - duffel coat 0

Perjantai-iltana päätin ottaa itseäni niskasta kiinni. Tuloksena on huovuttamista vaille valmis duffelitakki:

Ei, saumojen ompelu ei ollut vaikeaa. Virkkuukoukku pysyi hyvin kädessäni, joten sain nappilenksut virkattua. Nappilistojen silmukat mahtuivat hienosti pyöröpuikolle, ja listoista tuli kertayrityksellä ihan kunnolliset. Taskutkin kiinnittyivät sovinnolla. Langanpäiden päättely sujui liki huomaamatta brittiläistä rikossarjaa katsellessa. Mutta melkoista tahtojen taistelua tämä oli - noin puolentoista tunnin työhön sain upotettua kaksi ja puoli päivää, kun aina vartin verran kerrallaan ahersin. Tiedättehän, kuinka jotkut työt vain jämähtävät, ja viimeistely on todellista puurtamista.

Ehkäpä jo loppuviikosta voin esitellä valmiin duffelin, ensin kuitenkin henkäisen hetken ja kerään rohkeutta huovuttamista varten. Se on joka kerta yhtä jännää - siihen saakka neulon palkinnoksi Peppi-sukkia :)

The duffel coat is ready to be felted. There was not much to do: all I had to do was to sew a few seams, knit the buttonbands, sew the pockets in their places and crochet the buttonholes. It all took around 1½ hours, but I spent over two days as I did the work in 15 minute sessions. Oh, I do dislike this finishing phase in knitting!

Now I'll do some nice sock knitting and try to pluck up the courage for the felting!

Reissuneulontaa / Travel knitting

Hyppäsimme tiistaina laivaan ja kävimme minilomalla naapurimaassa. Perheen pikkuväen keskuudessa Peppi Pitkätossu nauttii suurta suosiota, joten pääkohteeksemme valikoitui satutalo Junibacken Tukholmassa. Ja kun lapsiperhe matkustaa, on matkavalmistelut suoritettava huolella - unipuu kuitenkin kutsuu pallomeren ja jännityksen uuvuttamia matkaajia kahdeksan - yhdeksän maissa, joten vanhempien on varustauduttava viettämään illan tunteja hytissä. Minä pakkasin mukaani raidallista Opalia kahdeksi noin 50 gramman keräksi kerittynä.

Yhdessä 2,5 millisten puikkojen kanssa langasta on syntymässä matkan teeman mukaisesti Peppi-tyyliset sukat. Annoin itsensä Astrid Lindgrenin tarkastaa ideani. Vieno hymy lienee merkki hyväksynnästä.

Tarkoituksenani on neuloa polvisukat, mutta en ole aivan varma langan riittoisuudesta. Tämä oli hyvä syy kokeilla ensimmäistä kertaa sukan aloittamista kärjestä - vaikka olen sukkia neulonut paljon, olen aina tukeutunut siihen tutumpaan tapaan aloittaa sukat varresta. Aloituksessa käytin Knittyn selkeää ohjetta, kantapäät ovat tiimalasimallia ja neulon sukkia yhtäaikaisesti kahden pyöröpuikon tekniikalla. Pohjemuotoilut osuvat siis helposti samoille kerroksille kummassakin sukassa. Luulen, että tämä ei jäänyt viimeiseksi kerraksi, kun kärjestä aloitettavia sukkia teen: toistaiseksi ainoan pidemmän tuumaustuokion jouduin pitämään silloin, kun ihmettelin, milloinkas sitä kantapäätä pitäisi ryhtyä neulomaan. Hyvään kohtaan se kuitenkin osui, ja nyt on tiedossa leppoisaa sileäneuleista vartta.

We had a short vacation in Sweden. Our kids both like Pippi Longstocking, so Junibacken was THE place to visit. As travel knitting I chose some self-striping Opal sock yarn together with 2,5 mm circulars. I'm planning to have knee length Pippi style socks in the near future. I asked Astrid Lindgren to check my idea - I guess the smile on her face is a sign of approval?

Punaista Punaiselle Ristille / Red for Red Cross

Neuleita keräykseen. Lankoina: sukat Novita 7 veljestä, lapaset Novita Nalle (kaksinkertaisena, yksivärinen ja punakirjava lanka yhdessä), pipo Sandnes Smart (kaksinkertaisena).
Knits for the Red Cross campaign. The yarns used: socks, Novita 7 veljestä; mittens, Novita Nalle (one strand of solid and one strand of variegated yarn held together); cap, Sandnes Smart (doubled).

Vietin viime viikon flunssan kourissa. Alkuviikosta ei edes neulominen maistunut, mutta kun tolpilleni pääsin, niin kaivelin kätköistäni punaisia jämälankoja ja neuloin lämpöisiä neuleita SPR:n keräykseen. Suomen Punainen Ristihän järjestää (yhdessä Tekstiiliteollisuuden ja Modan kanssa) neulontakampanjan, jossa kerätään pipoja, sukkia ja lapasia lähetettäväksi kylmiin ilmasto-olosuhteisiin Aasiaan ja Etelä-Amerikan vuoristoseuduille. Joku siis saa lämpimät kädet/jalat/pään, ja minä saan hyvän mielen kun voin neuloa varastoani pienemmäksi ja nopeita välineuleita tehtyä.

Finnish Red Cross, together with Tekstiiliteollisuus and Moda magazine, are collecting warm caps, mittens and socks to be given to people living in cold climate regions in Asia and South America. As I like knitting basic items like this and also have more than enough of suitable yarns in my stash, this is a win-win-situation: I can knit what I like and get rid of some yarn, and someone will get his/her head/hands/feet warm.

Duffelin tekokin edistyi sen verran, että kävin ostamassa listojen neulomista varten tarvittavan pyöröpuikon (itse takin aikoinaan neuloin suorilla puikoilla) sekä puiset duffelinapit. Vaan kuka tarttuisi neulaan ja lankaan ja ompelisi takin saumat?

The duffel-coat-UFO has also progressed one step further: I bought the circular needles needed for knitting the button bands and the wooden buttons. Now we are all set for finishing the coat - who would do the actual work?

Paita miehiseen makuun / Pullover for a little guy

Ohje/pattern: Novita 5/2003
Koko/size: 110 cm
Lanka/yarn: Gjestal Maija, n./approx. 225 g/grams

Tammikuussa neuloin esikoiselle gansey-tyyppisen villapaidan. Tämä oli nopea neulottava, aikaa silmukoiden luomisesta viimeisen langanpään päättelyyn meni vain viikon verran. Langat ostin Helsinki Fashion Housen ystävyysmyynnistä joulukuussa - langan kilohinta oli 20 €, joten paidan hinta materiaalien osalta on alle 5 €!

Perinteitä kunnioittaen gansey on neulottu kainaloihin saakka pyöröneuleena, olat on yhdistetty kolmen puikon päättelyllä ja hihat neulottu alaspäin hiha-aukoista poimituista silmukoista. Kainaloihin on neulottu kiilat, ja sivuissa on pari nurjaa silmukkaa ikään kuin saumoina.

Nuori herra on ollut villapaitaansa oikein tyytyväinen, mutta suvun vanhempikin miesväki on paitaan tykästynyt siinä määrin, että todennäköisesti neulon saman mallin suuremmassakin koossa. Tummanharmaana tai -sinisenä, arvatenkin.

I knit this gansey in January to our first born. It is knit in the tradional way, featuring underarm gussets and "fake seams" (using a couple of purl stitches at the sides of the circular knitting). This was a pretty quick knit; it took me about a week from the cast-on-date to finish this. Also my husband has liked the sweater and asked one for himself - in dark grey or navy.

Lumeton laskiainen / Yellow mittens

Laskiaissunnuntaita vietettiin Helsingissä varsin aurinkoisessa säässä - lumi vain puuttui. Koetimme lasten kanssa päästä liukurilla laskemaan läheiseen jääkourumäkeen, mutta jää oli sulanut ja asfalttipohja tarjosi vähän turhankin hyvän pidon. Eilen valmistuneet keltaiset lapaset kuitenkin todettiin vallan sopiviksi ja toimiviksi. Ne lämmittivät paitsi villaisuutensa takia niin myös Project Spectrumiin sopivalla aurinkoisella värillään. Samalla sain hamsterikuukauden saldoni avattua; kaksinkertaista Gjestalin Maijaa kului 4½-vuotiaan peruslapasiin 54 grammaa.

Perjantaina kävin kirjastossa lainaamassa kirjoja, joukossa oli Mary Oljen "Värikästä puikoilla kutoen" vuodelta 1956. Kuvassa näkyvät lainausohjeet on Helsingin maalaiskunnan (tunnetaan nykyisin kaupunkina nimeltä Vantaa) kantakirjasto liimannut kirjan sisäkanteen. Mitäköhän kirjastonhoitaja mahtaisi tuumata, jos kirjaa palauttaessani ryhtyisin seikkaperäisesti selvittämään kaikki meillä kiertäneet angiinat ja mahataudit! Eikä muuten palautusautomaateissakaan ole nappulaa tautien raportointia varten :) Vaikka paras kai koputtaa puuta, uutisia seuratessa tulee toisinaan tunne, ettei tällainen teksti niin kovin kaukaa haettu ole vieläkään...

The yellow mittens are my first contribution in Lankahamsterit competition. The basic mittens for a 4½ year old are knitted in Gjestal Maija held doubled, and they weight 54 grams. The yellow color is warm as Project Spectrum fire.

On Friday I visited library to borrow some books. One of them was a Finnish knitting book from the 1950's. The text in the picture are the instructions on how to treat library books - it is quite humorous in today's context.

Valmiina, paikoillenne, HEP! / Ready, steady, GO!

Helmikuu alkoi ja sen myötä niin Lankahamsterit kuin Project Spectrumkin.

It's February - the month of Lankahamsterit competition and the start of Project Spectrum.

Lankahamstereihin osallistun toista kertaa, ja kuulun Tuplahamstereiden ryhmään. Palkintosijoille en usko langankulutuksellani yltäväni, mutta lähden tavoittelemaan ikuisuusprojektibonuksia. Lapset nimittäin kasvavat nopeammin kuin neulomukseni heille!

Sinisen duffelin aloitin noin 2½ vuotta sitten, siitä oli tarkoitus tulla syksytakki silloin kaksivuotiaalle pojallemme. Poika on nyt 4½-vuotias, ja tytärkin täytti jo kaksi. Tarttis siis varmaan tehdä jotain. Duffeli on melkein valmis: enää täytyy nappilistat neuloa, saumat ommella ja sen jälkeen pesukone saa huovuttaa takin.

Turkoosinvihreää villatakkia tyttärelle aloin neuloa loppukesästä viime vuonna, mutta elokuun jälkeen en ole työhön koskenutkaan. Vartalokappaleesta puuttuu vain pari senttiä takaa, hihat ovat vielä aloittamatta.

Lankahamsterit is a Finnish campaign where you are supposed not to buy any yarn for a whole month (luckily the month is the shortest month of the year, February - even though this year it has 29 days) and you are supposed to consume as much yarn from your stash as possible. The FOs are weighted at the end of the month and the one who's pile of knits is the most heavy, wins. Usually the prize has been some yarn :) You also get some extra recognition for finishing doomed-to-be-forever-UFOs, and I think I'll concentrate on the two UFOs in the pictures above. I started the blue duffel coat when our son was two years old. Now he is 4½ years old and way too big to fit inside it. Our doughter is now two, so it's best to finish the coat soon. The green cardigan is for our daughter as well, I started knitting it last summer but since August I haven't even touched it.

...Project Spectrum Elements...
Originally uploaded by LollyKnit

Project Spectrumiin osallistun ensimmäistä kertaa. Pidän ajatuksesta kovasti ja olen jo kasannut koriin helmi-maaliskuun tulivärilankoja antamaan innoitusta. Selvästikin minulla eniten on siniseen taittavia punaisia varastostossani, oransseja jouduin oikein etsimään.

This is the first time I'm in Project Spectrum. I like the idea a lot, and I've already picked up the fire colors of February-March from my stash to give me inspiration.

Innoitusta antoi myös taivas tänä aamuna, tältä se näytti itäisen Helsingin yllä:

The sky also gave me some inspiration this morning: