Tilkkusia

Tänään on ollut ihanan aurinkoinen kevätpäivä. Sain avattua "neuleterassikaudenkin" tältä keväältä - pihalla nimittäin sattui olemaan leikkiseuraa lapsille, niin mikäpä siinä oli neuloessa auringonpaisteessa lasten puuhia seuraillen. Silloin tällöin tosin vielä piti käsiä taskuissa lämmitellä - hmm, olisiko tämä syy tehdä kämmekkäät itselleni?

_____

Palojen virkkaaminen lasten torkkupeittoihin on todellakin addiktoivaa. Jos voisin päättää tekemisistäni muusta maailmasta välittämättä, niin luultavasti viettäisin päivät pitkät tilkkusia virkaten. Nyt perheen vaatimukset kuitenkin rajoittavat harrastukseni illan ja yön tunteihin. Neulominen (kun kyseessä on yksinkertainen neule) kun minulta onnistuu työhön katsomatta, mutta virkkaaminen ei. Siksi se ei sovi ulkoilutekemiseksikään (jos niiden tenavien perään pitäisi pystyä katsomaan siis).

Edellisen postauksen peitto keskimmäiselle on kasvanut ihan mukavasti. Nyt paloja on koossa 29 kpl. Tähtään peitoissa suunnilleen kokoon 100 cm * 140 cm, joten tarvitsen tähän peittoon arvioni mukaan 333 kuusikulmiota. 10 prosentin rajapyykki siis jo häämöttää...

"Kaikki sateenkaaren värit" oli esikoisen toivomuksena omalle peitolleen. Tilkkujen malli on isoäidinneliöiden muunnelma, sillä poika ilmoitti varsin vaativaisena, että peiton reunojen täytyy olla tasaiset, ei vinkurat kuten siskon kuusikulmiopeitossa. Paloja on koossa nyt kahdeksan, ja näitä oletan peittoon tarvitsevani 266 kpl. Mukavan pieni luku toiseen peittoon verrattuna.

Nuorimmaisen peittomalli on vielä valitsematta, mutta Helmetistä jo varasin itselleni kirjan "200 Crochet Blocks". Eiköhän sieltä löydy sopiva tilkkumalli.

Kuten kuvista voi huomata, yhdistän palat toisiinsa jo matkan varrella. Tunnen itseni turhan hyvin, tilkkujen yhdistäminen lopuksi voisi osoittautua liian vaativaksi tehtäväksi :D Ja miksikö teen näitä rinta rinnan enkä vain yhtä kerrallaan? Kyllästyin kuuntelemaan "äiti milloin rupeat tekemään mun peittoani?"-kyselyitä...

______

Sitten lopuksi vielä pienellä painettu osuus:

Ensimmäiset viisi ihmistä, jotka kommentoivat (ja sitä haluavat), saavat jotain tekemääni. Minun valintani. Sinulle. Tässä tarjouksessa on muutamia sääntöjä ja rajoituksia: Ei ole takuita siitä, että pidät tekemästäni, tekemäni juttu on vain sinua varten, se tehdään tämän vuoden aikana. Sinulla ei ole aavistustakaan, mitä se voisi olla. Se voi olla tarina, se voi olla runo. Voin piirtää tai maalata jotakin. Voin leipoa jotain ja lähettää sen sinulle. Kuka tietää? Et ainakaan sinä! Säilytän itselläni oikeuden tehdä jotain hyvin omituista. Haaste on se, että sinunkin täytyy laittaa tämä blogiisi. Kaikki me osaamme tehdä jotain.

Itse osallistuin haasteeseen Käsitöillä kikkailua-blogissa - tosin hieman huomaamattani, kun en lukenut pienellä präntättyä tekstiä :D Päätin kuitenkin lähteä leikkiin mukaan! Mielessäni on jo joitakin ideoita lahjoiksi, joten jos olet halukas saaman minulta paketin, niin jätäthän kommentin lootaan. (Ja jos haluat kommentoida osallistumatta haasteeseen, niin sekin toki käy. Ilmoitathan tämän selvästi kommentissasi.)

Ufo teki mahalaskun

Ufoprojektini sai hieman nolon lopun: lähetin viimeisen keskeneräinen työni, kaksivuotiaan pitsineuletakin, sammakkolammelle. Siis purkuun. Tämä olisi pitänyt tehdä jo aikaa sitten, sen verran vastenmielistä tahkoamista homma oli alusta alkaen, mutta sisu ei antanut myöten. Lopullisen purkutuomion neuleelle antoi lanka:

Marks&Kattensin Karusellia 4-säikeisenä (solmusta vasemmalle) ja 3-säikeisenä (solmusta oikealle)

Yhdessä lankakerässä oli siis solmu. Eihän siinä mitään, kyllähän solmuja aina silloin tällöin vastaan tulee. Mutta tässäpä oli käynyt niin, että solmusta vasemmalle lanka on 4-säikeistä (kuten kuuluukin olla), solmusta oikealle se on 3-säikeistä (virheellistä). Eli 2/3 kerästä oli selkeästi ohuempaa, ja varsinkin neuloessa jälki oli vallan erilaista. Solmu tuli vastaan jo viime viikolla mutta kuvittelin, että lanka (4-säikeinen osuus) siitä huolimatta riittää. Sittemmin huomasin, että eipä se riitäkään, eli joko menisin ostamaan lisää lankaa tai jättäisin homman sikseen. Valitsin jälkimmäisen vaihtoehdon. Jos kyse olisi yhtään tuoreemmasta ostoksesta niin jaksaisin tehdä asiasta reklamaation, mutta lanka on ostettu useampi vuosi sitten joten tyydyn varoittamaan pahaa-aavistamattomia neulojia näin netitse, että tällaistakin voi näköjään olla. Syksyllähän ihmettelin saman värierän värieroa.

Mitä tästä opimme? Ainakin sen, että jos joku neule tökkii näin pahasti, on turha yrittää tahkota loppuun saakka! Ufoja täällä ei enää lentele, ja aion viimeisen ufon mahalaskusta huolimatta onnitella itseäni ja juoda kupposen kuumaa teetä. Jatkossa tavoitteenani on pitää keskeneräisten neuleitten määrä noin kolmessa, ja määrää seuraan sivupalkin listan avulla.

______

Mutta kun ne vanhat ufot siis on saatu pois nurkista, niin heti otan uusia ikuisuusprojekteja työn alle, enkä näitä aio edes seurannassani varsinaisesti pitää. Ensimmäisen alku on tässä:

Tarkoituksenani on virkata kaikille kolmelle lapselleni omat puuvillaiset torkkupeitot. Tästä tullee keskimmäisen lapsen peitto. Tähän mennessä olen peittoon käyttänyt Sandnesin Mandarin Petit'tä, Schachenmayr Nomottan Bambino Bomullia ja Esiton Virkkuulankaa, matkan varrella joukkoon saattaa liittyä joku muukin lanka. Varovaisen arvion mukaan tilkkusia tarvitaan liki 350 jotta peitosta tulee haluamani kokoinen, ja aikaa kuluu varmasti ainakin vuoden verran per peitto. Ehkä sitten kolmen vuoden päästä esittelyssä on kolme valmista peittoa? :D Se hyvä puoli tässä on, että tilkkujen virkkaaminen on tosi koukuttavaa puuhaa.

Arpaonnea

Onni potkaisi minua Auroran järjestämissä kymppitonniarpajaisissa. Voittoni saapui alkuviikosta:

Kuten näkyy, paketti oli niin kaunis kuin maukaskin! Lanka osui aivan nappiin: minua on viime aikoina sukatuttanut kovasti, joten hyvälaatuinen, nätin värinen sukkalanka pääsee varmasti pian puikoille. Yleensä minulla on aina sukkapari tekeillä, mutta nyt ufoja viimeistellessäni olen pitänyt pientä sukkataukoa. Selvästi jo kaipaankin niiden neulomista! Ja vaikka langan väri kovasti tuntui esikoistakin miellyttävän, niin tästä langasta kyllä teen sukat ihan itselleni :) - Teet ja lakut maistuivat hyviltä, ja pienelle muistivihkosellekin on aina käyttöä!

Lämmin kiitos, Aurora, kevättäni piristäneestä paketista!

Näpertelyä

Viime aikaiset neulomiset ovat olleet enempi tai vähempi näpertelyä, mutta onneksi tuottoisaa sellaista. Kolme projektia on nimittäin valmistunut.

Ensin neuloin täyden tusinan sormia. Näihin tuli kaksi niistä:

Miehen peruslapaset
Lanka: Novita 7 Veljestä (n. 80 g)
Puikot: 4,0 mm

Nämä peruslapaset olivat pitkään, liki 5 vuotta, peukaloita vaille valmiit. Joskus yllätän itsenikin omalla saamattomuudellani! Mutta nyt pääsevät vielä lämmittämään miehen käsiä kevättalven ajan.

Loput kymmenen sormea neuloin näihin:

Malli: Knotty Gloves
Lanka: Sandnes Lanett (n. 65 g)
Puikot: 2,5 mm

Palmikkokuvio on ihan nätti, mutta jotenkin Knottyt ovat kumman malliset ainakin omaan käteeni. Varsi on melko pitkä ja kuvio peittyy helposti hihan alle. Lisäksi ranneosan yläpuolelle jää löysää.

Jos joskus vielä neulon tämän mallin, niin aloitan peukalon huomattavasti aikaisemmin ja joko kavennan silmukoita pois joustinneuleosuuden jälkeen ja/tai otan pienemmän puikkokoon käyttöön siinä vaiheessa. Nyt nämä menevät aarrearkkuun odottamaan jotakuta isokätisempää käyttäjää (kenties päätyvät Joulupukin konttiin?). Vaikka ihan hetkeen en kyllä aio uusia Knottyja tehdä, tai muutakaan mikä sisältää sormien neulomista ;-)

Lopuksi vielä kiinnitin napit vauvan takkiin:

Malli: Practically Seamless Baby Sweater on Two Needles (Elizabeth Zimmermann: Knitter's Almanac)
Lanka: Artyarns Supermerino (n. 140 g)
Puikot: 4,0 mm

Takki on siis neulojan almakan helmikuun neuleita ja olen siihen varsin tyytyväinen. Lanka on pehmoista ja sitä oli mukava neuloa. Päädyin tähän nappivaihtoehtoon edellisen postauksen kommentoijien enemmistön saattelemana. Nämä napit kyllä väritykseltään sopivat takkiin erinomaisesti. Kooltaan jakku lienee suunnilleen 6-9 kk:n ikäiselle vauvalle sopiva - liki nelikuiselle vauvallemme se on vielä väljä, vaikka päällä pysyykin kun hihoja kääntää.

Neuloin takin muuten ihan ohjeen mukaan, mutta tein hihat pyöröneuleena, jolloin takista tuli täysin saumaton. Takki siis neulottiin ylhäältä alas päin: ensin luotiin kaula-aukon silmukat ja neulottiin kaarroke, sitten jatkettiin osalla silmukoista + kainalon kohdalle luoduilla uusilla silmukoilla hihat, minkä jälkeen poimittiin jäljelle jääneet silmukat ja neulottiin vartalo-osa. Lankojen päättelyiden jälkeen takki olikin sileyttämistä ja nappien ompelua vaille valmis. En ihmettele tämänkään Elizabeth Zimmermannin neulemallin suosiota.

Maaliskuussa Knitter's Almanac ehdottaa kirjoneulepaidan neulomista otsikolla "Difficult Sweater (Not Really)". Aion toteuttaa sen lapsen kokoisena.

______

Ufoprojektini kannalta sormien neulomien oli varsin kannattavaa - kaksi "punaista neuletta" valmistui! Pian (tarkemmin sanoen kahden parivuotiaan kokoa olevan hihan neulomisen jälkeen) saan heittää hyvästit ufoseurannalleni:

Ufotilanne 1.3.2009