Koko kesän yli taisin elää "kolmen keskeneräisen säännön" mukaan - olen nimittäin huomannut, että jos minulla on yli kolme keskeneräistä neuletta yhtä aikaa tekeillä, uhkaa osa niistä ufoutua (ufo=unfinished object, keskeneräinen työ) pysyvästi. Mutta miten tässä taas kävi näin - kuvassa on selkeästi seitsemän keskeneräistä työtä, siis yli kaksinkertainen määrä hyväksi toteamaani määrään verrattuna?
Ylärivi vasemmalta oikealle:
- Villapöpät Pirtin kehräämön hahtuvasta, puikot 5,0 mm. Ei olisi kummoinenkaan homma tehdä näitä loppuun, haarakiilat on neulottu, seuraavaksi pitäisi yhdistää haarat kolmen puikon päättelyllä ja neuloa lyhyet lahkeet. Tulisi varmaan tunnissa valmista?
- Perussormikkaat esikoiselle Novitan siniraitaisesta 7 veljeksestä, puikot 4,0 mm. Ensimmäinen sormikas peukaloa lukuunottamatta valmis (langatkin päätelty), toinen on hyytynyt joustimen jälkeen.
Oikeassa reunassa:
- Vauvan raitahaalari Schachenmayr Nomottan Bambino Ullista, puikot 3,0 mm + 2,5 mm. Melkein valmis, hihojen alasaumat ja kainalosaumat tulisi ommella, lisäksi tehdä nappilistat ja kiinnittää napit. Mutta kun ei ole huvittanut. Sentään olin fiksu ja päättelin ruskeista raidoista jääneet langanpäät työn edetessä, eli ei ole suurta päättelyurakkaa tiedossa.
Alarivi vasemmalta oikealle:
- Knotty-palmikkosormikkaat SandnesGarnin Lanettista, puikot 2,5 mm. Palmikkokuvio oli kiva tehdä, ja peukalokiilakin on valmis. Nyt olisi siis vain sileää perussormikasta jäljellä, ja sitten tietysti toinen mokoma.
- Perussormikkaat pikkukakkoselle Novitan Woolista, puikot 3,5 mm. Ensimmäisestä puuttuu peukalo, toisesta keskisormen päättely, etusormi ja peukalo. Kovin iso työ ei tässäkään olisi.
- Sukat miehelle OnLinen Supersockesta, puikot 2,5 mm. Aloitin nämä eilen iltasella, koska minulla ei muka ollut mitään sopivan simppeliä TV-neulottavaa (!!). On kyllä ihan "tilaustyö", rakkaisiin maihinnousukenkiin sopivia ohuita sukkia kun ei miehellä ole.
Kaiken alla:
- Kesällä aloitettu Kaaospeitto, puikot 3,5 mm. Edennyt hitaasti, nyt on menossa kolmastoista tilkku (ja vuorossa yläreunassa näkyvä viininpunainen Gjestalin Janne) kun vähimmäisvaatimus on kaksikymmentä tilkkua. Tätä teen siis erilaisista seiskaveikan paksuisista langanjämistä Vaaka ry:n peittokeräykseen. (Ja jostain tuntemattomasta syystä tämä ei eilen illalla kelvannut riittävän simppeliksi TV-neulottavaksi...?)
Näiden seitsemän lisäksi on vielä pari ikiufoa kaapin perukoilla:
- Miehen mustat lapaset 7 veljeksestä (aloitettu keväällä 2004) - peukut puuttuu, muuten valmiit!
- Tytön pitsineuletakki Marks & Kattensin Karusellista (aloitettu elokuussa 2007). Edellisen kuvan jälkeen on vähän edistystä tapahtunut, vartalo-osa on valmis ja hihatkin aloitettu. En vain ole jaksanut jatkaa, kun vaatisi neulekaavion lukemista. (Sopii muuten toivoa, että masuvauva todella on tyttö kuten ultralääkäri veikkasi, koska tuo kohta kolmivuotias alkaa olla kasvanut tästä ohi - jos tulokas osoittautuukin pojaksi, taidan lahjoa siskon nuorempaa, pian puolitoistavuotiasta tytärtä. Edellyttäen, että saan tämän ajoissa valmiiksi ;-) )
Taitaisi siis olla viimeistelyviikkojen aika ennen kuin aloitan jälleen jotain uutta! Ideoita ja lankojakin kun olisi suorastaan jonossa...
4 kommenttia:
Onhan sulla noita jäänyt vaiheeseen mutta kun kirjoitat, että olis nopeastikin valmis ja toinenkin olis pian, mutta ajatteles: yhdessä niiden valmistumiseen menee monta tuntia! Eihän sellaista urakkaa voi ykskaks tehdä vaan on ihan pakko aloittaa uusi viehko työ! Niih;)
Yks viikossa valmiiksi? Ei mahdoton homma neuloa, vaikka niitä lapasia valmiiksi ;)
Kiitos LOHDULLISESTA postauksesta! Tilanteesi on kaikin puolin terveellinen - mä tein alkukesästä kaikki keskeneräiset valmiiksi ja siitä syntyi niin paha stressitilanne, että verenpaine nousi pilviin! Sehän olis vaarallista sulle:-)
p.s. Stentorpin ihania lankoja ja neuleita pääsin hypistelemään eilen Silakkamarkkinoilla...
KristiinaS: Ymmärrät selvästikin yskän :) Nämä kaikki kun ovat alkaneet tuntua työltä, ja neulomisen on tarkoitus olla huvia, niin ei ihme, että tylsistyttää. Mutta tartuin härkää sarvista, hahtuvapökät on jo valmiit!
Kanerva: Josko ottaisi jonkun säännön että kahden tai kolmen valmistuneen jälkeen vasta saa aloittaa uuden? Nyt on jo yksi valmiina (hahtuvapökät), ja ne lapaset olisi kyllä nopea homma kanssa... Voiko ihminen oikeasti olla niin saamaton, ettei saa peukaloita neljässä vuodessa tehtyä?!!
Susu: Kiva, jos saatoin tarjota lohtua! :D Eihän sitä tosiaan sovi liikaa stressiä neulomisesta ottaa. Taitaa olla mulla neulomisessa ja siivouksessa sama homma: liian pedantisti asiaan ei tule suhtautua, mutta sitten kun homma alkaa "lopullisesti" riistäytyä käsistä, niin sekin alkaa ahdistaa. Siispä kultainen keskitie on tässäkin hyvä valita ;) Minulla muuten odottaa neljä vyyhtiä Stentorpin villaa neulomista...
Lähetä kommentti