27.10.2008

Pelisääntöjä ja puurtamista

Sitähän sanotaan, että itsensä myöntäminen on itsensä voittamista. Keskeneräisten neuletöiden määrän ja luonteen selvittyä on helpompi ottaa härkää sarvista kiinni ja ryhtyä toimenpiteisiin, jotta pääsisin taas turvalliselle "kolmen keskeneräisen vyöhykkeelle".

Periaatteeksi ajattelin seuraavaa:

- kaikki yhdeksän edellisessä postauksessa esiteltyä neuletta nimetään "punaisiksi neuleiksi" (siis myös ne ikiufot, jotka eivät olleet mukana kuvassa)

- aina, kun olen saanut kolme (3) "punaista neuletta" valmiiksi, saan halutessani aloittaa yhden (1) uuden neuleen, "vihreän neuleen"

- kun "vihreä neule" valmistuu, voin halutessani aloittaa jälleen yhden (1) uuden "vihreän neuleen"

- uusia lankoja saan ostaa vasta, kun kaikki yhdeksän (9) "punaista neuletta" on valmiina

Tilannetta seuraan seuraavan mittarin mukaan, tässä alkutilanne kuvattuna:

Ufotilanne 25.10.2008

Mittarissa siis yksi punainen/vihreä pallo = yksi kesken oleva punainen/vihreä neule. Vihreitä töitä ei vielä ole, mutta niille on varattu kolme vihreärajaista palloa.

Pienellä präntätty osuus: pidätän itselläni kuitenkin oikeuden muuttaa sääntöjä tarpeen tullen ;-)

Näin ennemmin tai myöhemmin minulla pitäisi olla max. kolme työtä kesken. Jo pienellä panostuksella (kolmen neuleen loppuunsaattamisella) pääsen uuden neuleen makuun, mutta toisaalta, jos haluan aloittaa useampiakin uusia neuleita, niin on syytä saada enemmänkin vanhoja valmiiksi (tai vaihtoehtoisesti tehdä uusia nopealla sykkeellä alusta loppuun). Langanoston rajoittaminen on vähintäänkin perusteltua, vaikkakaan ei luultavasti kovinkaan vaikeaa. Ensinnäkin lankaa minulla on jo nyt melkoisesti, ja lisäksi postissa odottaa Tapion lähettämä paketti (sisältää mm. villatakillisen verran tarjous-Fabelia), ja jossain Saksan ja Suomen välillä liikehtii paketti Mariannelta (sisältönä kylläkin lähinnä tarvikkeita ja vain vähän lankaa). Mutta eiköhän lankahammastakin sen verran ala särkeä pidempi pidättäytyminen, että tämä on sopiva porkkana tehdä kaikki nykyiset ufot valmiiksi. Muuten kiusaus tehdä vain "nopeat voitot" alta pois ja tyytyä tilanteeseen, jossa olisi kolme "punaista neuletta" ja kaksi "vihreää neuletta" kesken voisi käydä liian houkuttelevaksi...

Mitäs tykkäätte pelisäännöistä? (Jos niistä ylipäänsä sai selvää - omassa mielessäni olen ajatellut asian mukamas hyvinkin selväksi, mutta onko se sitä kirjoitettuna...?)

______

Jotain on kuitenkin jo tapahtunutkin, ensimmäinen askel ufokannan taltuttamiseksi on otettu: villapöpät valmistuivat!


Villapopat_1
Nousee päivä, laskee päivä-vaippahousut
(langan väri muistuttaa minua auringonnousuista ja -laskuista...)
Malli: Villapöpät (Meri Markus)
Koko: 0
Lanka: Pirtin kehräämön liukuvärjätty hahtuva n. 35 g, neulottu kahdella säikeellä
Puikot: 5,0 mm


Pöpistä voi todeta, että ohje oli selkeä ja mukava kaltaiselleni viimeistelytöitä karttavalle neulojalle. Ei saumoja ommeltaviksi, vain muutama langanpää pääteltäväksi ja valmista tuli! Varmasti teen näitä lisääkin (kunhan olen lunastanut itselleni oikeuden aloittaa uusi neule ;-) ), jos malli vain vaikuttaa sopivan vauvalle.

Yksi punainen pallo mittarissani on saatu siis valkaistua, hurraa!

Ufotilanne 27.10.2008

Nyt sitten seuraavan keskeneräisen kimppuun, uuttakaan kun en vielä voi aloittaa...

9 kommenttia:

Kanerva kirjoitti...

Hyvältä vaikuttaa! Onnea ensimmäisestä valmistuneesta ufosta.

Annika kirjoitti...

Olen vaikuttunut. Jos tuolla systeemillä ei saa ufoja selätettyä niin ei millään:) Villapökät on kauniin väriset.

anpali kirjoitti...

Kovin on insinöörimäinen lähestymistapa ;-).

Onnea koitokseen, kyllä tuolla systeemillä luulisi ufotkin valmistuvan -ellei sitten mene muuttamaan sääntöjä kovin tiuhaan.

Susu kirjoitti...

Miten hauska systeemi! Toi mittari on yliveto. Vihreistä ja punaisista palloita tulee mieleen painonvartijat:-) Pitäiskö perustaa Ufonvartijat?

Mammutti kirjoitti...

Ihana järjestelmä!
Ei passaa kuitenkaan ottaa ressiä harrastuksista, nehän on rentoutumista.
MUlle tuli mieleen ikivanha käsityö: Aloin kutoa vanhimmalle tyttärelle villahaalaria aikoinaan, jostain syystä se jäi kesken ja hautautui lankojen alle. Nuorimmaiselle sen sitten tein valmiiksi asti (ikäeroa 13 vuotta). Tällä hetkellä haalari on tyttären tyttärelläni. Sananmukaisesti periytyi siis äidiltä tyttärelle.
Hyvää syksynjatkoa!

Tanja kirjoitti...

Vaikuttavaa! Hyviltä vaikuttavat säännöt ja onneksi olet varannut itsellesi oikeuden muuttaa sääntöjä tarvittaessa :-)

-maria- kirjoitti...

Kanerva: Kiitos!

Annika: Toivon tosiaan, että ufot selättyvät :)

Anpali: Taisin jäädä kiinni, silloin kun olen töissä (enkä äitiyslomalla kuten nyt), olen it-alalla projektipäällikkönä :) Itse olen koulutukseltani humanisti, mutta insinöörivaltaisessa ympäristössä yhtä jos toista on tarttunut hihaan...

Susu: Mainio ajatus tuo Ufonvartijat!

Mammutti: Totta, harrastuksista ei pidä liiaksi stressata. Tämä onkin tällaista tasapainoilua, kumpi stressaa enemmän/vähemmän: se, ettei mikään tunnu valmistuvan, vai uusien töiden aloittamisen rajoittaminen ;-)

Tanja: Juu, aina on hyvä varata itselleen oikeus mielenmuutoksiin :D

uhoava gnu kirjoitti...

Vau, hieno projekti! Innostuin jo itsekin ja ajattelin että voisin liittyä porukkaasi... mutta minulla noita punaisia palloja olisi varmasti yli 20! Tietenkin tuo oikeus muuttaa sääntöjä on erittäin tarpeellinen ;)
Mutta saanko hyödyntää tätä loistavaa ideaasi, jos tässä äitysloman aikana pääsisin vaikka puikkoihin kiinni?

Kivan väriset pöpät, ovat tosi hyvä villismalli!

-maria- kirjoitti...

Uhoava: Juu, totta kai voit hyödyntää ideaa! Minullakin punaisia palloja olisi ollut huimasti enemmän, ellen olisi jossain vaiheessa kaikkia "puhumattomia ufoja" iskenyt purkupinoon. Nyt tekeillä olevat ovat kaikki sellaisia, että haluankin ne valmiiksi (mitäpä sitä takkuamaan esim. jonkun puseron kanssa, jos jo nyt tuntuu siltä, että maku on muuttunut enkä aio pitää vaikka valmistuisikin - lanka joutaa silloin muuhun käyttöön).

Toivottavasti tuo pöpämalli meillekin sopii (ja miksikäs ei sopisi?), ainakin noiden tekeminen oli kivaa.