Mittakaavaa kuvista ei näe, mutta paksuja nuo jäälautat olivat. Etelästä puhaltanut tuuli oli painanut ne Suomen rannikolle.
Matka alkoi aikataulun mukaisesti kunnes noin puolen tunnin päästä laiva pysähtyi. Jäämassat olivat liikaa 15300 kW:n tehoiselle Nordlandialle.
Helikopterin pörrätessä taivaalla arvelimme, että tiedotusvälineetkin ovat tilanteesta kiinnostuneita.
Lunta tuiskutti ja viima oli melkoinen. Me olimme tukevasti jumissa.
Jääpuikotkin jäätyivät tuulessa vinoon.
Suomenlahden jäänmurtajat olivat molemmat useiden tuntien päässä Helsingin edustasta. Omaa alustamme vahvemmat paatit kuitenkin puskivat jäämassan läpi. Useat matkustajalaivat yrittivätkin auttaa Nordlandiaa kulkemalla mahdollisimman läheltä, jotta aluksemme olisi irronnut jäistä. Pariin otteeseen pääsimmekin etenemään joitakin satoja metrejä, mutta sitten vauhti taas tyssäsi ja väylä umpeutui.
Lopulta noin seitsemän tunnin seisoskelun jälkeen pääsimme jatkamaan matkaa kohti Tallinnaa Superstarin ja Baltic Princessin ruohittua jäitä tieltämme. Tässä vaiheessa myös pari jäänmurtajaa ja hinaajaa oli lähestymässä Nordlandiaa.
Mitään hätää meillä ei laivalla ollut. Seura oli mitä mainiointa, käsityöt olivat mukana ja ne etenivät joutuisasti. Pieni huoli meillä oli langan riittävyyden suhteen, menomatka kun kesti kymmenen tuntia aikataulun mukaisen kolmen tunnin sijaan. Juuri ja juuri lankamme kuitenkin riittivät. Vaihdoimme vinkkejä neuleisiin liittyen, nautimme varustamon tarjoaman maittavan lounaan ja virvokkeita, seurasimme tilannetta leppoisten monikielisten kuulutusten ja myöhemmin myös TV-uutisten välityksellä, liikutuimme merikarhujen itsestäänselvästä tavasta auttaa pulaan joutunutta kaveria kilpailuasemasta huolimatta. Matkasta jäi kaiken kaikkiaan hyvä mieli.
Koska laiva viivähti maissa vain puolentoista tunnin verran ja ilta oli jo aika myöhä, typistyi Tallinnan kierroksemme käynniksi Sadamarketissa. Sieltä kuitenkin saimme sitä tärkeintä tuliaista eli liukuvärjättyjä villalankoja. Tässä koko kekomme:
Ja oma osuuteni siitä:
Sateenkaaren väriset langat ovat hieman paksumpaa 6/2 (165 tex x 2) laatua, niistä on suunnitteilla villapusero esikoiselle. Muut vyyhdit ovat ohuempaa 8/2 (125 tex x 2) lankaa, ja niistä aion tehdä huiveja.
Kotilaituriin saavuimme noin kolme ja puoli tuntia aikataulusta myöhässä. Jäänmurtaja pörräsi ympärillä ja luotsi saatteli meidät perille. Paluumatka sujuikin joutuisasti lukuunottamatta puolen tunnin odottelua satama-altaassa. Jäitä jouduttiin nimittäin siirtelemään laivan ja laiturin välistä pois, jotta alus pääsi kiinnittymään laituriin. Vihdoin yhden maissa olin kotona, väsyneenä mutta onnellisena. Ja mikä parasta: nyt meillä on hyvä syy lähteä pian reissuun uudestaan!
Kiitos, Kristiina, hyvästä matkaseurasta!
Kiitos, Kristiina, hyvästä matkaseurasta!