15.10.2008

Pikavoitto

Heinäkuussa viimeistelin Jussi-sliparia 4,0 mm:n puikoilla, mutta muuten olen viimeiset puoli vuotta viettänyt pääasiassa puikkokokojen 2,5 mm ja 3,0 mm parissa. Lauantaina Vihreästä Vyyhdistä ostamani Padua-lanka vaati kaverikseen 6,0 mm:n puikot joten muutama ensimmäinen kerros verkkohuivista meni puikkoihin totutellessa. Sitten alkoikin syntyä valmista vauhdilla - huivin tekemiseen meni pari iltaa, kolmantena kiinnitin hapsut.

Verkkohuivi_1
Verkkohuivi
Ohje: Lankojen mukana Vihreästä Vyyhdistä
Lanka: Online Linie 210 Padua (50 % villaa, 50 % polyakryylia), n. 200 g
Puikot: 6,0 mm
Koko (ilman hapsuja): n. 28 cm * n. 190 cm

Ohjeen mukaan huivista olisi tullut vain 1,2 metriä pitkä, mutta halusin käyttää langan mahdollisimman tarkasti loppuun. Yllätin itseni omalla fiksuudellani ;-) ja leikkasin hapsulangat valmiiksi odottamaan kun korkkasin viimeisen kerän. Näin saatoin neuloa niin pitkään kuin lankaa riitti, ja huivista tuli n. 1,9 metriä pitkä. Rouva Vaahteran kaulan ympäri se menee vain yhden kerran, oman kaulani ympäri voin liinan kietaista pari-kolmekin kertaa. Padua vaikuttaa ihan kelpo langalta, vaikka siinä on melkoisen korkea keinokuituosuus. Se on pehmeää ja keveän tuntuista ja käyttäytyi neulottaessa hyvin (esim. ei halkeillut). Ilmeisesti keinokuiduissa - kuten villassakin! - on melkoisia laatueroja. Olen vain perinteisesti aina suosinut luonnonkuituja.

Verkkohuivi_2

Huivin pinta on siis tuollaista ihan yksinkertaista verkkopitsiä. Suhtauduin vähän epäillen näin paksusta langasta neulotun huivin pingottamiseen, mutta yllättävän paljon viimeistely ryhdisti neulepinnan ulkonäköä. Kannatan siis edelleen ihan kaikenlaisten neuleiden viimeistelyä pingottamalla!

Verkkohuivi_3_pinta

Paksuja puikkoja ja lankoja minun on tarkoitus käyttää jatkossakin, sillä ostin lauantaiselta reissultani myös ihanan pehmeää Onlinen Champ-lankaa talvipipoja varten. Vaan jos ensin urakoisin sen vauvan villahaalarin valmiiksi? Vartalo-osa on kainaloihin asti valmis ja hihat samoin - ei siis enää puuttuisi kuin raglankaarroke ja viimeistely. Ei vaan yhtään nappaa...

______

Bonuksena vähän paremmassa valossa otettu kuva edellisen postaukseni Jitterbugista. Väri on lähempänä totuutta kuin aiemmissa otoksissa:

Jitterbug_mytty

6 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Sepäs on varsin iloinen huivi. Hyvältä näyttää. :)

Anonyymi kirjoitti...

Onpa ihanat värit tuossa huivissa! Tuo on varmasti ilo kietoa kaulaan kylmänä ja pimeänä pakkasaamuna.

Tanja kirjoitti...

Ihanan värinen huivi. Edellisen postauksen vauvaneuleet oli myös ihania. Aloin itse neuloa lahjasukkia tuolla samalla ohjeella, joten kiitos myös linkistä :-)

Joko sinä olet äitiyslomalla?

-maria- kirjoitti...

nna: Kiitos!

Annika: Hurr, ne ovat tosiaan tulossa, pakkasaamut nimittäin :) Vielä on pysytellyt yön alinkin meillä plussan puolella (ainakin oman mittarimme mukaan), mutta ilmeisesti ei kovinkaan paljon sisämaahan tarvitse mennä, kun jo aamupakkasia on.

Tanja: Kiva, jos linkistä oli iloa! Äitiyslomalle jäin tuossa syys-lokakuun vaihteessa. Luulisi, että neulonta-aika olisi lisääntynyt hurjasti, mutta olen oppinut tosi taitavaksi vetelemään päiväuniä :D

Anonyymi kirjoitti...

Kaunis huivi! Tekokuidut saattaavat toisaan joskus yllättää positiivisesti. Ajelin äsken syksyisen lomakohteenne ohi vaan en taaskaan poikennut. Kyydissä karjuva Tassu ja satoikin...

Mammutti kirjoitti...

Hei!
Mainion idean heitit lankajoulukalenterista. Saiskohan mitenkään suosiota, jos ompelisin ittelle ja pyytäisin lankatäytön...
Aikoinaan keskimmäisellä tytöllä oli pakettikalenteri, johon mahtui vain tosi pieniä juttuja ja oli työ ja tuska keksiä täytteet. Noh, nyt on lapsenlapsilla isommat taskut, joskohan niihin keksitään paketteja...
Muistatko kun aiemmin puhuttiin lasten toiveiden täyttämisistä? Mulla on nyt projekti valmiina pojalle ja kaverilleen Viktorian aikaisista asuista. Poika kysyi, et haluanko tehdä ja minä innolla hihkuin päästä tekemään. Olispa aikaa ollut enemmän, reilun viikon aikana ehdin tehdä pieniä asusteita ja ennenkaikkea huovutetut silinterihatut. Ja mikä parasta, mulla oli tosi hauskaa!
Hyvää syksynjatkoa!