Saumaton siksak

Joulu sujui leppoisasti ja mukavasti, vaikka valmistelut jäivät tänä vuonna varsin vähiin. Loppujen lopuksi sitä ei paljoa kaipaa - kuusi luo tunnelmaa, hyasintit antavat tuoksua, lempiherkut ilahduttavat makuaistia, jouluvalot ja kynttilät valaisevat kodin mukavan hämäräksi ja vielä kun lapsetkin ovat aamuisin nukkuneet normaalia myöhempään aattoillan jännityksen lauettua niin mikäpä tässä on ollut joulua viettäessä!

Nyt välipäivien kunniaksi meitä on hemmoteltu kauniin aurinkoisilla säillä, joten sain perheen pienimmäiselle tekemäni siksak-myssyn kuvattua:

Siksak-myssy vauvalle
Lanka: Novita Wool, n. 30 g
Puikot: 3,5 mm
Ohje: Wool-vyötteen ohje muokattuna

Kuten olen silloin tällöin maininnut, en ole viimeistelytöiden suuri ystävä. Siispä muokkasin tästä mainiosta siksak-myssystä saumattoman version. Jo edellisen myssyn tein ilman takasaumaa eli loin silmukat virkkuukoukun ja apulangan avulla, lopuksi purin apulangan ja silmukoin aloitusreunan silmukat lopetusreunan silmukoiden kanssa yhteen. Tällä kertaa päätin kokeilla tehdä myös päälaen saumattomasti neuloen lyhennettyjä kerroksia Tychuksen tyyliin. Toimi hyvin, ja viimeistelytöiksi jäi vain päätellä muutama langanpää (olkoonkin, että silmukointi kyllä hieman haiskahtaa ompelulta, mutta on kuitenkin siedettävämpää ;-) ). Lisäksi kirjoin pienen kukkasen haalean vaaleanpunaisesta Woolista. Sekä violetti että vaaleanpunainen Wool olivat jämälankoja vanhemmalle tyttärelleni reilu vuosi sitten tekemästäni villaliivistä.

______

Vanhat ufot eivät ole edenneet silmukkaakaan joulun aikana (pitsineuletakin sentään olen jo kaivanut laatikosta näkyville muistuttamaan itsestään). Tämä tilanne on siis siksak-myssyn valmistuttua jälleen voimassa:

Ufotilanne 28.12.2008

Onneksi kuitenkin varasin itselleni oikeuden muuttaa sääntöjäni (se pienellä präntätty kohta :D ), sillä uudeksi vuodeksi kehitteillä on uusia kujeita, jotka vaatinevat käyntiä lankakauppaan...

Hytisevät sammakot

Vaikka lumet ovat sulaneet eikä maisema muutenkaan ole kovin talvinen, niin sen verran kuitenkin on pakkasta ilmassa, että sammakot sinertävät viluissaan:

Sammakkopipo (Marsvin)
Lanka: Gjestal Maija, turkoosia ja ruskeaa yhteensä n. 45 g
Puikot: 3,0 mm
Koko: lapsen (5-vuotiaalle)

Ihastuin sammakkopipon malliin heti kun näin Marsvinin neuloman myssyn ensimmäistä kertaa. Pitkästä aikaa oli myös ihan kiva tehdä kirjoneuletta. Pipo sopii hyvin esikoisen talvitakin väreihin. Puikoilta otettuna pipo oli pikkuisen pienen oloinen pojan päähän, mutta perusteellinen kastelu auttoi tälläkin kertaa ja sain päähineen muokattua sopivan kokoiseksi.

Pipoa tehdessäni käytin kahden käden kirjoneuletekniikkaa, jota pidän hurjan kätevänä tapana, kun kerroksella on korkeintaan kaksi väriä käytössä (harvoin minulla useampaa onkaan). Pidempien langanjuoksujen sitominen nurjalla on helppoa tällä tekniikalla. Ideanahan siis on, että toista väriä neulotaan mannereurooppalaisittain (lanka vasemmassa kädessä, minulla yleensä kuvioväri), toista väriä englantilaisittain (lanka oikeassa kädessä, minulla yleensä taustaväri). Langat eivät pääse sotkeutumaan toisiinsa (ellei ole pikkuväkeä tai katteja avustajina...) ja ainakin itselleni myös langankireyden säätely on näin helpompaa.

She Ewe Knitsin sivuilla on kuvallinen opastus kahden käden tekniikkaan, jos joku haluaa opiskella lisää (linkit sivun alareunassa vievät eteenpäin). Itse opettelin tekniikan aikoinani Kate Bullerin kirjasta "The Knitter's Bible".

______

Projektiraportin päivitys:

Ufotilanne 7.12.2008

Punaisten kimppuun seuraavaksi!

Valmista ja aloitettua

Mies esitti toiveen ohuista, rakkaisiin maihinnousukenkiin mukavasti mahtuvista perussukista lokakuun lopulla. Juuri nämä sukat sitten olivat ne, jotka katkaisivat kamelin selän ja saivat minut aloittamaan ufojen taltuttamisprojektini. Sukat valmistuivat eilen:

Sukat miehelle
Lanka: OnLine Linie 3 Supersocke 100, n. 70 g
Puikot: 2,5 mm
Malli: perussukka (64 s/krs)
Koko: 42

Lanka sukkiin löytyi omista varastoista. Ilahduttavasti mies valitsi sukkalankojeni joukosta viininpunaisen kerän (vaihtoehtoina oli mm. musta ja harmaa). Varsi ja jalkapöytä ovat 3 oikein, 1 nurin-joustinneuletta, kantalappu on vahvistettua neuletta ja kantapään neuloin ranskalaisittain.

______

Yhdeksästä ufosta on nyt siis valmistunut jo kuusi kappaletta, joten minulla olisi sääntöjeni mukaan lupa aloittaa kaksikin uutta työtä. Tyydyin kuitenkin yhteen:

Hetken tauon jälkeen tartuin vaihteeksi kirjoneuleeseen. Turkoosi-ruskea väritys on napattu pojan talvitakista, langat ovat varastoista (mistäpä muualtakaan, kun langanostolakossa yhä olen) löytyneitä Maijoja. Ehkäpä joku tunnistaa pipon mallinkin?

______


Ufotilanne 2.12.2008

Ufotilanne alkaa olla siedettävä, enää kolme vanhaa neuletta on kesken. Nyt pitäisi uskaltaa kaivaa keskeneräinen lapsen pitsineuletakki esille ja tarkistaa, mihin vaiheeseen se viimeksi jäikään - joka tapauksessa se on kovin pähkinä purtavaksi jäljellä olevista. Seiskaveikkalapasten puuttuvat peukut kyllä syntyvät nopeasti ja Knottytkin uskon selättäväni kunnialla (toinen niistä on kokonaan tekemättä, toisesta puuttuu vielä sormet). Saisinkohan tämän ufoprojektin vielä tämän vuoden puolella päätökseen?

Villaa lumessa

Maisemat muuttuivat talvisiksi täällä Helsingissäkin sunnuntain lumimyräkän myötä (tosin loppuviikoksi onkin sitten taas povattu vettä ja viittä lämpöastetta, joten pian lienee vallan loskaista). Lauantai-iltana neuloin itselleni uuden talvipipon paksusta merinovillasta.

Button-Tab Knit Hat (Em-En)
Lanka: OnLine linie 130 Champ (100 % merinovilla), n. 75 g
Puikot: 5,0 mm
Koko: aikuisen

Piposta tuli tismalleen oikean kokoinen. Ei kiristä, mutta pysyy hyvin päässä. Peittää korvat, mutta ei valu silmille. Lankakin on mukavan tuntuista, kutittamatonta. Myönnän pitäväni enemmän ohuemmista langoista (myös ulkonäöllisesti), mutta silti tästä tuli ihan hyvä käyttöpipo. Sitä paitsi, välillä on kiva tehdä tällaisia nopeita neuleita.

Toinenkin työ on valmistunut, eilen nimittäin päättelin viimeisen langanpään jo kesällä aloittamastani tilkkupeitosta. Tässä peitossahan palat yhdistyvät toisiinsa jo matkan varrella, joten varsinaisia ompelu- tai viimeistelytöitä ei ollut.

Kaaospeitto (Laura Uusitalo)
Lanka: jämälankoja n. 685 g (ainakin Novitan 7 Veljestä, Novitan Jussi, Gjestalin Janne, Helsingin Villakehräämön Suomalainen Sukkalanka, Sandnesin Smart)
Puikot: 3,5 mm
Koko: n. 100 cm * 120 cm

Alkuperäinen suunnitelmani oli tehdä peitosta suurempi, mutta sopivan paksuiset, edes kutakuinkin samaan värimaailmaan sopivat jämälangat alkoivat käydä vähiin. Toisaalta hyvä niin, koska nyt minulla oli hyvä syy jättää peiton tekeminen tähän ja saada yksi keskeneräinen pois päiväjärjestyksestä! Peitosta tuli ihan kiva ja varmasti joskus teen samalla idealla torkkupeiton myös omaan talouteen. Tämä kuitenkin lähtee Vaaka ry:n tilkkupeittokeräyksen mukana maailmalle.

______

Ja tässä siis mennään tällä hetkellä. Viikonloppuna vihreä valo paloi hetken aikaa (nappipipon valmistumisen ajan), mutta sammui pian. Kaaospeiton valmistuminen sammutti lisäksi yhden punaisen merkin. Neljä ufoa yhdeksästä "enää" jäljellä! Langanostolakko pitää yhä...

Ufotilanne 25.11.2008

Raitahaalari

Vauvan raitahaalari
Malli: oma, neuloessa syntynyt (mittoja kuitenkin kirjasta Hetemäki - Hiljama: Tyylikäs taapero)
Lanka: Schachenmayr Nomotta Bambino Ull, n. 180 g
Puikot: 3,0 mm + 2,5 mm (jousteet ja nappilistan i-cordit)
Koko: n. 60 cm

Vauvan raitahaalari valmistui sopivasti juhlistamaan laskettua päivää. (Kuuleeko masukki? -Nyt voisi vaikka syntyä!) Siitä tuli oikeastaan aika kiva ja pääsin kokeilemaan paria uutta tekniikkaakin neuloessani.

Haalarin lahkeet ja hihat on neulottu tasona, joten lahkeissa jäi sisäsaumat ommeltaviksi, samoin hihoissa alasaumat. Haarassa yhdistin lahkeet ja neuloin vartalo-osaa kainaloihin saakka. Kainaloissa yhdistin vartalo-osan ja hihat samalle puikoille ja jatkoin kaarrokeosaa yhtenä kappaleena. Alunperin tarkoituksenani oli tehdä ihan tavallinen raglan-kaarroke, mutta koska en sen tarkemmin ollut silmukoita laskeskellut tai asiaa suunnitellut, totesin jossain vaiheessa, että hihasilmukoita on hämmentävän paljon verrattuna vartalo-osan silmukoihin. Niinpä muutin suunnitelmia lennosta ja käänsin kavennuskulmaa, jolloin vartalo-osan silmukoiden määrä pysyi vakiona ja kulutin kavennuksilla pois vain hihojen silmukoita. Kun silmukat hihaosistakin olivat loppu, yhdistin etu- ja takaolkapään loput silmukat kolmen puikot päättelyllä toisiinsa. Tuloksena on tuollainen saumaton, yhtenä kappaleena neulottu "istutettu hiha".

Elizabeth Zimmermanninsa ja Barbara Walkerinsa lukeneet tietävät, että näin voisi tehdä myös suunnitellusti. Himpun verran ylpeä itsestäni olen kuitenkin sen takia, että vaikka toki olin aikaisemmin teoriatasolla lukenut EZ:n ja BW:n kirjoja, niin tämän käytännön toteutuksen tein referenssiteoksia vilkuilematta, aivan oman neuleosaamiseni voimin! Hyvä minä! :D

Toinen itselleni uusi tekniikka - johon siihenkin olen Elizabeth Zimmermannin tuotannossa törmännyt ensimmäistä kertaa - oli nappilistojen teko i-cordina. Reunaan kiinnitetty i-cord huolitteli reunat kivasti, ja kun toisessa reunassa jätin aina joka kolmannen valkoisen raidan kohdalla i-cordin reunasta irti, syntyivät napinlävet näppärästi samalla kertaa (alla olevassa kuvassa näkyy napinläpi keskimmäisen valkoisen raidan kohdalla).

Napit ovat ihan simppelit, omista varastoista löytyneet muovinapit. Jonkin aikaa harkitsin kivoja hiirinappeja, mutta koska ne olivat kantanapit, niin totesin, että kantoliinaillessa masujemme ollessa vastakkain nappien kannat todennäköisesti painaisivat vauvaa ikävästi. Siispä päädyin näihin littaniin, aavistuksen tylsiin versioihin.

Aluksi haalari voi olla vähän iso, mutta mikäpä ei vastasyntyneen päällä olisi. Hihojen ja lahkeiden resorien avulla haalari toivottavasti kuitenkin pysyy päällä. Ja talven kylmin aika tällä pitäisi koon puolesta pärjätä. Valkoista lankaa jäi jäljelle vain pikkuriikkinen nöttönen, mutta ruskeista voisi syntyä vielä vaikka siksak-myssy ja kaulaliina.

______

Ja hei, haalarin valmistuminenhan tarkoittaa myös sitä, että lähestyn huimaa vauhtia puoliväliä ufokampanjassani:

Ufotilanne 4.11.2008

Pikkuisen jo syyhyttäisi aloittaa jotain uutta, mutta vielä olen pitänyt itseni kiireisenä vanhojen töiden kanssa... Ja lankaa olen kyllä kuolannut, mutta ostolakko on pitänyt.

003 ja lupa aloittaa uutta

Kiitos kommenteistanne edelliseen kirjoitukseeni! Idea on tosiaankin hyödynnettävissä (tarkat säännöthän jokainen voi muokata itselleen sopiviksi), olisi itse asiassa ihan kivakin jos joku ilmoittautuisi "ufonvartijaksi" kanssani. Erityisesti tuo omiin sääntöihini kirjaamani langanostorajoitus, kunnes viimeinenkin punainen pallo on seurantamittaristani kadonnut, voi jossain vaiheessa tuntua työläältä kohdalta ja vertaistuki voi tulla tarpeeseen...

Ufontaltutusprojektini kuitenkin tuottaa jo nyt kivasti tulosta - villapöpien lisäksi myös lasten sormikkaat voi pyyhkiä keskeneräisten töiden listalta pois:

Sinikirjavat perussormikkaat pojalle
Koko: 5 v.
Lanka: Novita 7 veljestä, n. 40 g
Puikot: 4,0 mm


Punaiset perussormikkaat tytölle
Koko: 3 v.
Lanka: Novita Wool, n. 30 g
Puikot: 3,5 mm

Pojan sormikkaat onnistuivat hyvin - ovat napakat ja istuvat käteen mainiosti. 7 V tuntui jopa miellyttävältä neuloa, itse langan olen saanut jämälankalahjoituksena ystävältäni. Pieni nöttönen sitä vieläkin jäi, ehkäpä se päätyy Vaaka-peittoon? Tytön sormikkaat sen sijaan... No joo. Etusormet ovat liiat pitkät (neulojan oma moka). Lanka on löperöä (olisi pitänyt neuloa pienemmillä puikoilla - mallitilkussa tosin nuo 3,5 mm puikot olivat kyllä ihan hyvät) ja vastaan tuli toistuvasti nukkaisia kohtia. Kastellessa neule venähti uskomattomasti, ja vaikka kuinka yritin asetella sormikkaita muotoonsa kuivumaan niin käsineet jäivät vähän väljiksi. Kyllä nämä silti sen verran lämmittävät, että menevät pihakäyttöön, mutta suuriin koristeluihin en nyt viitsi uhrata aikaa ja vaivaa, kun uudet sormikkaat napakammasta langasta ovat jo suunnitteilla.

Yhteensä siis kolme ufoa on valmistunut, joten sääntöjeni mukaan olen ansainnut itselleni oikeuden halutessani aloittaa jotain uutta :D

Ufotilanne 29.10.2008

Vielä en uusiin haasteisiin ole kuitenkaan tarttunut, vaan tyydyn hetken aikaa ihailemaan näitä postitse saapuneita lankoja (jotka siis oli tilattu jo ennen projektini alkua):

Muutama kerä sukkalankaa Baijerista
Trekking 6-fach 1*150 g
Schoppel Wolle 2*100 g

Nämä langat tulivat enempi tai vähempi muun tilauksen (josta joskus myöhemmin) oheen: paksumpaa sukkalankaa olen kaivannut ja kuusisäikeinen Trekking onkin ihanan värikylläistä, paljon kauniimpaa kuin putiikin kuvassa (melkein harmittaa, etten tilannut kuin vain tätä yhtä väriä), Schoppel Wolleissa taas on kiva kisun kuva vyötteessä. Kyllä, olen joskus kuullut vakuuttavampiakin perusteluita langan ostamiselle - pahat kielet väittävätkin, että minulle voi myydä mitä vain jos etiketissä on kissa tai norsu. En myönnä enkä kiellä ;-)

Lankoja Pohjanmaalta
Drops Fabel 20*50 g
Gjestal Janne 4*50 g
Viking Frøya 1*50 g

Tapiolta taas innostuin lankaa tilaamaan vielä viime viikolla voimassa olleen Fabel-tarjouksen takia (näistä siis tulossa jossain vaiheessa se villatakki). Fabelia taitaa jäädä kyllä ylikin, koska luultavasti en tee ohjeen mukaista huppua vaan jonkin sortin kauluksen. Saanpa sitten ylijäämäkeristä yhteensopivat asusteet neulottua myös! Jannet ovat sukkia ja lapasia/sormikkaita varten, ja Frøya kaveriksi kotona olevalle yksinäiselle kerälle (pojan pitkävartisiin sukkiin).

Molemmista kaupoista tilasin nyt ensimmäistä kertaa (Tapiolla kylläkin olen kerran paikan päällä käynyt), ja kaikki sujui vallan mainiosti. Mikä mukavinta, kumpaankin paikkaan saattoi maksaa ennakkolaskulla, joten sekään ikävä velvollisuus ei enää Visa-laskussa kummittele!

Pelisääntöjä ja puurtamista

Sitähän sanotaan, että itsensä myöntäminen on itsensä voittamista. Keskeneräisten neuletöiden määrän ja luonteen selvittyä on helpompi ottaa härkää sarvista kiinni ja ryhtyä toimenpiteisiin, jotta pääsisin taas turvalliselle "kolmen keskeneräisen vyöhykkeelle".

Periaatteeksi ajattelin seuraavaa:

- kaikki yhdeksän edellisessä postauksessa esiteltyä neuletta nimetään "punaisiksi neuleiksi" (siis myös ne ikiufot, jotka eivät olleet mukana kuvassa)

- aina, kun olen saanut kolme (3) "punaista neuletta" valmiiksi, saan halutessani aloittaa yhden (1) uuden neuleen, "vihreän neuleen"

- kun "vihreä neule" valmistuu, voin halutessani aloittaa jälleen yhden (1) uuden "vihreän neuleen"

- uusia lankoja saan ostaa vasta, kun kaikki yhdeksän (9) "punaista neuletta" on valmiina

Tilannetta seuraan seuraavan mittarin mukaan, tässä alkutilanne kuvattuna:

Ufotilanne 25.10.2008

Mittarissa siis yksi punainen/vihreä pallo = yksi kesken oleva punainen/vihreä neule. Vihreitä töitä ei vielä ole, mutta niille on varattu kolme vihreärajaista palloa.

Pienellä präntätty osuus: pidätän itselläni kuitenkin oikeuden muuttaa sääntöjä tarpeen tullen ;-)

Näin ennemmin tai myöhemmin minulla pitäisi olla max. kolme työtä kesken. Jo pienellä panostuksella (kolmen neuleen loppuunsaattamisella) pääsen uuden neuleen makuun, mutta toisaalta, jos haluan aloittaa useampiakin uusia neuleita, niin on syytä saada enemmänkin vanhoja valmiiksi (tai vaihtoehtoisesti tehdä uusia nopealla sykkeellä alusta loppuun). Langanoston rajoittaminen on vähintäänkin perusteltua, vaikkakaan ei luultavasti kovinkaan vaikeaa. Ensinnäkin lankaa minulla on jo nyt melkoisesti, ja lisäksi postissa odottaa Tapion lähettämä paketti (sisältää mm. villatakillisen verran tarjous-Fabelia), ja jossain Saksan ja Suomen välillä liikehtii paketti Mariannelta (sisältönä kylläkin lähinnä tarvikkeita ja vain vähän lankaa). Mutta eiköhän lankahammastakin sen verran ala särkeä pidempi pidättäytyminen, että tämä on sopiva porkkana tehdä kaikki nykyiset ufot valmiiksi. Muuten kiusaus tehdä vain "nopeat voitot" alta pois ja tyytyä tilanteeseen, jossa olisi kolme "punaista neuletta" ja kaksi "vihreää neuletta" kesken voisi käydä liian houkuttelevaksi...

Mitäs tykkäätte pelisäännöistä? (Jos niistä ylipäänsä sai selvää - omassa mielessäni olen ajatellut asian mukamas hyvinkin selväksi, mutta onko se sitä kirjoitettuna...?)

______

Jotain on kuitenkin jo tapahtunutkin, ensimmäinen askel ufokannan taltuttamiseksi on otettu: villapöpät valmistuivat!

Nousee päivä, laskee päivä-vaippahousut
(langan väri muistuttaa minua auringonnousuista ja -laskuista...)
Malli: Villapöpät (Meri Markus)
Koko: 0
Lanka: Pirtin kehräämön liukuvärjätty hahtuva n. 35 g, neulottu kahdella säikeellä
Puikot: 5,0 mm

Pöpistä voi todeta, että ohje oli selkeä ja mukava kaltaiselleni viimeistelytöitä karttavalle neulojalle. Ei saumoja ommeltaviksi, vain muutama langanpää pääteltäväksi ja valmista tuli! Varmasti teen näitä lisääkin (kunhan olen lunastanut itselleni oikeuden aloittaa uusi neule ;-) ), jos malli vain vaikuttaa sopivan vauvalle.

Yksi punainen pallo mittarissani on saatu siis valkaistua, hurraa!

Ufotilanne 27.10.2008

Nyt sitten seuraavan keskeneräisen kimppuun, uuttakaan kun en vielä voi aloittaa...

Pikavoitto

Heinäkuussa viimeistelin Jussi-sliparia 4,0 mm:n puikoilla, mutta muuten olen viimeiset puoli vuotta viettänyt pääasiassa puikkokokojen 2,5 mm ja 3,0 mm parissa. Lauantaina Vihreästä Vyyhdistä ostamani Padua-lanka vaati kaverikseen 6,0 mm:n puikot joten muutama ensimmäinen kerros verkkohuivista meni puikkoihin totutellessa. Sitten alkoikin syntyä valmista vauhdilla - huivin tekemiseen meni pari iltaa, kolmantena kiinnitin hapsut.

Verkkohuivi
Ohje: Lankojen mukana Vihreästä Vyyhdistä
Lanka: Online Linie 210 Padua (50 % villaa, 50 % polyakryylia), n. 200 g
Puikot: 6,0 mm
Koko (ilman hapsuja): n. 28 cm * n. 190 cm

Ohjeen mukaan huivista olisi tullut vain 1,2 metriä pitkä, mutta halusin käyttää langan mahdollisimman tarkasti loppuun. Yllätin itseni omalla fiksuudellani ;-) ja leikkasin hapsulangat valmiiksi odottamaan kun korkkasin viimeisen kerän. Näin saatoin neuloa niin pitkään kuin lankaa riitti, ja huivista tuli n. 1,9 metriä pitkä. Rouva Vaahteran kaulan ympäri se menee vain yhden kerran, oman kaulani ympäri voin liinan kietaista pari-kolmekin kertaa. Padua vaikuttaa ihan kelpo langalta, vaikka siinä on melkoisen korkea keinokuituosuus. Se on pehmeää ja keveän tuntuista ja käyttäytyi neulottaessa hyvin (esim. ei halkeillut). Ilmeisesti keinokuiduissa - kuten villassakin! - on melkoisia laatueroja. Olen vain perinteisesti aina suosinut luonnonkuituja.

Huivin pinta on siis tuollaista ihan yksinkertaista verkkopitsiä. Suhtauduin vähän epäillen näin paksusta langasta neulotun huivin pingottamiseen, mutta yllättävän paljon viimeistely ryhdisti neulepinnan ulkonäköä. Kannatan siis edelleen ihan kaikenlaisten neuleiden viimeistelyä pingottamalla!

Paksuja puikkoja ja lankoja minun on tarkoitus käyttää jatkossakin, sillä ostin lauantaiselta reissultani myös ihanan pehmeää Onlinen Champ-lankaa talvipipoja varten. Vaan jos ensin urakoisin sen vauvan villahaalarin valmiiksi? Vartalo-osa on kainaloihin asti valmis ja hihat samoin - ei siis enää puuttuisi kuin raglankaarroke ja viimeistely. Ei vaan yhtään nappaa...

______

Bonuksena vähän paremmassa valossa otettu kuva edellisen postaukseni Jitterbugista. Väri on lähempänä totuutta kuin aiemmissa otoksissa:

Vauvaneuleita

Ystäväni synnytti esikoispoikansa viime viikonloppuna. Vauvan syntymä oli mitä mainioin (teko)syy ostaa pitkään katselemaani Colinetten Jitterbugia (ja pistää hetkeksi kaikki muut neuletyöt telakalle ;D ). Vyyhti muotoutui perinteisiksi vauvaneuleiksi: myssyksi, kaulaliinaksi ja sukkapariksi.

Vauvan siksakmyssy
Ohje: trad.
Lanka: Colinette Jitterbug (100 % merinovilla), 32 g
Puikot: 2,5 mm

Vauvan kaulaliina
Ohje: trad.
Lanka: Colinette Jitterbug (100 % merinovilla), 26 g
Puikot: 2,5 mm

Vauvan sukat
Ohje: Tuulan sukat (netti-Kerinlehdestä)
Lanka: Colinette Jitterbug (100 % merinovilla), 42 g
Puikot: 2,5 mm

Jitterbugia oli mukava neuloa. Lanka on melko tiukkakierteistä eikä se juurikaan halkeillut neulottaessa. Pehmoista se myös on, siksi en sitä oikein sukkalangaksi mielläkään vaikka sitä sellaisena markkinoidaan. Vauvaneuleisiin se kuitenkin tuntuisi olevan ihan omiaan, samoin voisin ajatella sitä esimerkiksi kaulaliinoihin ja pipoihin.

Malleiksi valitsin hyviksi havaittuja, traditionaalisia malleja. Siksakmyssyn tein tällä kertaa ilman takasaumaa, loin siis aloituksen hukkalangalle jonka lopuksi purin ja vapautuneet silmukat silmukoin lopetusreunan kanssa yhteen. Eipä tullut pientä päätä mahdollisesti painavaa saumaa. Kaulaliinaan tein "pujotusputken" vain toiseen päähän, jotta liinan pituutta olisi helpompi kaulassa säädellä. Suositut Tuulan sukat halusin pakettiin myös, niin hyviksi niitä on kehuttu (ja pidin mallin neulomisesta edellistäkin paria tehdessäni). Lapaset olisivat mukavasti täydentäneet settiä, mutta lankaa vyyhdistä oli jäljellä näiden neuleiden jälkeen vain 12 g.

Tänään kävimme nuorta herraa moikkaamassa, toivottavasti neuleet lämmittävät hänen elämänsä alkutaivalta!

(Ihan kamalan pimeitä kuvia muuten, mutta piti nyt vain tyytyä kuvausolosuhteisiin jos ylipäänsä halusi kuvata nämä...)

Maailmalle lähdössä

Innostuin varsinkin alkuvuodesta tekemään SPR:n neulontakampanjaan lämmittäviä sukkia, pipoja ja lapasia. Viimeisimmän keräysneuleen valmistumisesta alkaa nyt kuitenkin olla jo muutama kuukausi ja vaikka sopivia lankoja vielä olisi, niin tuntuu siltä, että takki on tyhjä tämän kampanjan osalta. Päätin siis saattaa tämän neulenipun maailmalle:

Kahdeksan pipoa, kaksi paria lapasia ja kymmenen paria sukkia, kokoja vauvasta vaariin. Lankoina erilaisia villa- ja villasekoitelankoja. Keittiövaa'an mukaan yhteensä 1289 g lämpöä.

Neulojankin lapsilla on sukat

Syys- ja talvivaateinventaariota tehdessämme totesin erityisesti esikoisen villasukkatilanteen huolestuttavan huonoksi - vain yhdet sukat olivat edes osapuilleen oikean kokoiset, muissa kantapää oli siirtynyt johonkin kohtaan jalkapohjaa. Siispä varastoista vihreää Maijaa puikoille:

Perussukat
Lanka: Gjestal Maija, pikkuisen päälle 50 g + kuvioihin vähän Gjestalin Maijaa (sininen) ja Novitan Woolia (muut värit)
Puikot: 3,0 mm
Koko: n. 29-30

Pysyäkseni tavoitteessani koristella lasten sukat ja lapaset kyselin mieluista kuva-aihetta. Toiseen sukkaan poika halusi ison tähden ja toiseen pienen tähden ja lentokoneen:

Iso tähti ja lentokone napattu netistä, pienen tähden hahmottelin itse

Vauhtiin päästyäni tein pienemmällekin naperolle uudet syyssukat:

Perussukat
Lanka: Gjestal Maija, n. 45 g + kuvioihin vähän Novitan Woolia
Puikot: 3,0 mm
Koko: n. 25-26

Näihin silmukoin kärpässienikuviot:

Kuviot Liisa Teirisalon kirjasta "Neuleita ihan pienille" (s. 78)

Olen muuten huomannut, että vaikka esimerkiksi kauppajonossa lasten on aika turha minulta kinuta ylimääräisiä herkkusia jos ei ole herkkupäivä, niin käsityöasioissa annan heidän pyörittää itseäni melkoisesti. Ai slipari raitalangasta? No totta kai. Kärpässienisukat? Ilman muuta. Inkkariasu naamiaisiin? Kyllä äiti ompelee, vaikka yötä myöten. Ehkäpä meillä kaikilla on heikko kohtamme... ;-)

______

Kiitos kommenteista edelliseen postaukseen. Olen itsekin vähitellen alkanut lämmetä liiville, varsinkin pojan päällä ollessaan se on varsin mukavan näköinen. Ostin jo seuraavat raitalangatkin, tarkoituksenani on tehdä tyttärelle liivitunika Regian Kaffe Fassett-langoista. Todennäköisesti teen siitä sen verran ison, että se varmasti menee vielä vuoden päästä talvellakin, joten välttämättä en tartu projektiin ihan lähitulevaisuudessa.

Puikolla/puikoille on muutenkin tungosta: Anjalinista ostamani Lanettit ovat jo muotoutumassa palmikkosormikkaiksi, ja aikeenani on piakkoin (tänään jo?) aloittaa pitkästä aikaa neuletakki ihan itselleni. Löysin nimittäin mallin, joka sopii näihin alati vaihtelevaisiin muotoihini (liki kuusi viimeistä vuottahan tässä on kulunut joko raskaana ja/tai imettäen, joten koko ja kilot ovat sahanneet reipasta tahtia edestakaisin). Langaksi olen valinnut jo muutaman vuoden varastoissani muhineen tummansinisen Rowanin Magpie Aranin.

Ennakkoluulojen murtamista

Pojan villaliivi
Lanka: Sandnes Sisu, yhteensä n. 120 g
Puikot: 3,0 mm + 2,5 mm (jousteissa)
Malli: Oma, siis tuollainen perusliivi pojan mittojen perusteella
Koko: 5 v.

Poikasen villaliivi valmistui vihdoin! Tapani mukaisesti viimeistelyvaihe venyi, ensin vitkuttelin saumojen ompelun kanssa ja sitten jousteiden neulominen vei vielä oman aikansa.

Annoin siis lasten itse valita värit villaliiveihinsä Sisun valikoimista. Mielessäni oli palmikkoa tai ristikkäisiä silmukoita (tyttären liivissä tämä toteutuikin), mutta pojan valittua itseraidoittuvan langan piti suunnitelmia tarkistaa. Olen suhtautunut raitalankoihin melkoisella varauksella. Sukkiin, no joo; käsineisiin, ehkä; isompiin vaatekappaleisiin, ei-ei. Mutta koska kerran olin antanut vapaat kädet värivalinnan suhteen niin totesin, että se olen minä, jonka tässä on sopeuduttava ja opittava uusia ajattelutapoja.

Melkoisen varhaisessa vaiheessa päätin, että koska lanka on itseraidoittuvaa, niin eläkööt raidat omaa elämäänsä. Osa raitalangan ideasta (helposta tavasta saada elävyyttä neuleeseen, yllätyksellisyydestä) olisi nimittäin mielestäni menetetty, jos olisin ruvennut kikkailemaan kohdistusten kanssa. En siis edes yrittänyt täsmätä etu- ja takakappaleen raitoja kulkemaan samaan tahtiin, vaan aloitin kappaleet siitä väristä, mikä kerässä sattui ensimmäiseksi vastaan tulemaan. Eritahtisuus ei itse asiassa minua häiritsekään; enemmän totuttelua vaatii se, että olilla (varsinkin etukappaleessa) raitojen leveys kasvaa melkoisesti, kapeneehan kappalekin sillä kohdin. Joku neuletapaamisessa minulle ehdottikin, että voisihan kappaleet neuloa tasaleveinä loppuun saakka ja leikata kaula- ja hiha-aukot myöhemmin. Harkitsemisen arvoinen idea jos raitaleveyden muutoksen haluaa välttää, mutta en kuitenkaan ainakaan vielä lämmennyt ajatukselle. Parempi vain yrittää murtaa niitä omia ennakkoluulojaan ensin!

Pienen myönnytyksen itselleni tein joustinten kohdalla. Niihin pojan kanssa yhteistuumin valitsimme sopivan yksivärisen langan. Pieni harmonisointipyrkimys muuten kirjavaan neuleeseen :) Ja unohdin suosiolla ne palmikot ja neuloin koko liivin sileää neuletta. Pintakuviointi olisi luultavasti kuitenkin hukkunut väreihin ja toisaalta aiheuttanut vain (lisää) levottomuutta liiviin.

Etu- ja takakappaleen väreissä muuten on selvä kirkkausero, varsinkin turkooseissa raidoissa. Olen tarkistanut aika moneen kertaan että vyötteiden mukaan kerät ovat samasta värjäyserästä (ja tuskinpa Menitasta minulle olisi eri eränumeroiden lankoja myytykään), mutta vahvasti epäilen, että vyötteet ovat jossain matkan varrella vaihtuneet. Niin selvä tuo sävyero on. Liekö kyse virheestä tehtaalla vai tahattomasta vyötteen vaihtumisesta kaupassa, vai peräti neulesabotaasista, joka kohdistuu tällaisiin ennakkoluuloisiin yksiväristen neuleiden tikuttajiin? No, onneksi kerää ei tarvinnut vaihtaa kesken kappaleen, joten kumpikin kappale on kokonaisuudessaan omaa sävyään.

Jatkan harjoitteluja itseraidoittuvien lankojen kanssa myöhemmin, mutta välillä jotain yksivärisempää, kiitos! Jos vaikka perussukkia ja -lapasia, niistä on taas pula...

Matkailua ja oranssit sukat

Vietimme mökkiviikonloppua Varsinais-Suomessa. Reilu viikko ennen reissuun lähtöämme älysin, että tiemme vie Salon ohi - oiva syy poiketa Lanka- ja Käsityöliike Anjalinissa! Pirautin Susulle, joka ystävällisesti tarjoutui pitämään ovia auki puoli tuntia normaalia pidempään jotta varmasti pk-seudun ruuhkista ehtisin ostoksille. Ja hyvä, että näin olimme sopineet; alkumatka edistyi hitaasti jonoissa ajaen, välillä seisoskellenkin, ja matkaa hidasti myös pari kolaripaikkaa. Kun viimein Saloon saakka pääsimme, koin olevani näiden kerien arvoinen - olinhan puristanut rattia viimeiset tunnit joten lankaterapia tuli tarpeeseen:

Maijoista tullee sukat (kokoa mies), Lanetteista palmikkosormikkaat (kokoa nainen) ja Kamenoista huivi (pitsiä, suurehko kolmio), kaikki Korvatunturille pukinkonttiin lähetettäviksi. Noron sukkalankaa ja Stepiä olen halunnut kokeilla, mutta molemmat ovat sukkalangoiksi vähän tyyriitä. Näin reissusta ne saattoi ostaa "tuliaisiksi"! Mieheni ihastui Noron väreihin, joten luultavasti hän saa kauniin syksyiset sukat, Stepistä taidan tikuttaa omia jalkojani pehmentävät lämmittimet.

______

Viikonlopun aikana lasten rantaleikkejä (kumisaappaat jalassa, kurakamppeet päällä :) ) katsellen valmistuivat oranssit sukkani (itse en kumppareita tai kuriksia sentään tarvinnut, oli nimittäin mitä mainioin poutainen syyssää). Loppukesästä minut valtasi kummallinen halu neuloa jotain oranssia, ja kun en keksinyt mitä, päädyin sukkiin. Oransseja vaatteita en yleensä ole käyttänyt, joten ajattelin, että sukissa väri menee vaikka kyllästys pian iskisikin.

Primavera Socks (Natalja S.)
Lanka: OnLine Supersocke 100, n. 70 g
Puikot: 2,5 mm
Koko: 36-37

OnLinen ohuesta sukkalangasta löysin sopivan kirkkaan oranssin värin. Olen aikaisemminkin OnLinen sukkalankaa neulonut, mutten ennen ole siitä itselleni mitään tehnyt. Primavera-sukkien ohje löytyi tulostettuna "ehkäpä-joskus-teen"-neuleohjeiden kansiostani. Suosittelen muuten mallia lämpimästi; mallikuvio on yksinkertainen, mutta silti sukasta tulee kivan näköinen.

______

Seuraavaksi pitäisi kai palata pojan Sisuisen neuleliivin pariin. Aloitin sen neulomisen tyttären liivin valmistumisen jälkeen, eikä siitä enää puutukaan kuin kädentiejousteet. Poika kun eilen jo kyseli, vieläkö aion hänen liiviään tehdä...

______

Kiitos, Susu, hyvästä palvelusta!

Piraattisormikkaat

Tallinnan puodeissa olen ihastellut, kuinka lasten lapasissa ja sukissakin on melkein aina jokin koristelu. Itse olen yleensä näissä pikkutöissä suosinut varsin funktionaalista tyyliä - kunhan ne lämmittävät, se riittää. Nyt kuitenkin päätin tehdä "parannuksen": esittelyssä piraattisormikkaat.

Piraattisormikkaat
Koko: 5 v.
Lanka: Sandnes Sisu, n. 30 g
Puikot: 2,5 mm
Piraattikuvio: Hello Yarnin "We call them pirates"-mallikuviosta(pdf)

Varsi on 1 o kiertäen, 1 n-joustetta, muuten sormikkaat ovat sileää neuletta. Kuviot lisäsin valmiisiin sormikkaisiin silmukoita jäljentämällä. Silmukkamääriä sormikkaita varten lunttasin Ann Buddin kirjasta "The Knitter's Handy Book of Patterns". Pikkusormet jouduin tosin kertaalleen purkamaan ja lisäämään niihin pari silmukkaa, koska edes kaksivuotiaan pikkusiskon pikkurillit eivät alkuperäisiin sujuvasti mahtuneet.

Hyvin tuntuivat sormikkaat leikkiin kelpaavan!

Sisulla valmiiksi

Joustinneuleslipari
Malli: SandnesGarn Sisu barn 0701, malli 14
Koko: 4 v.
Lanka: Sandnes Sisu, liki 90 g
Puikot: 3,0 mm
Reunusten huolitteluun 3,0 mm virkkuukoukku

Viime syksynä neuloin lapsille villaliivit, jotka olivatkin kovassa käytössä koko leudon talven. Siispä päätin neuloa täksikin talveksi sopivat liivit, ja ensimmäinen on nyt valmis. Tytär vasta talvella täyttää 3 vuotta, mutta joustinneuleisena nelivuotiaankaan koko ei ole ollenkaan liian suuri. Pituutta itse asiassa jopa lisäsin muutamalla sentillä, koska mielestäni liivi saa lämmittää alaselkää ja peppuakin.

Itse liivi oli helppo ja nopea neuloa. Se neulottiin pyöröneuleena kainaloihin saakka, ja mallineuleen muodostivat taustan 3n, 1o-ribbi ja keskellä edessä oleva palmikkokuvio. Vähän nuo 1o-jonot ovat epätasaisen levyisiä, mutta en anna sen kovasti häiritä.

Sisua kuitenkin vaadittiin kaula-aukon ja kädenteiden huolittelussa. Ohjeen mukaan niihin olisi tullut nirkkoreunus, mutta virkattuani reunusta jonkun matkaa totesin, että nirkot aiheuttivat levottoman tunnelman liiviin. Simppeliin makuuni joustinneuleessa ja palmikoissa oli aivan riittävästi koristetta, enempää ei tarvittu. Päätinkin virkata reunuksiksi vain kerroksen kiinteitä silmukoita, mutta jouduin aika moneen kertaan yritys-purku-menetelmällä haarukoimaan sopivaa kireyttä. Loppujen lopuksi päädyin lisäämään kaula-aukkoon vielä kerroksen puolipylväitä, koska pelkät kiinteät silmukat näyttivät kovin kapoiselta reunukselta verrattuna kädenteihin, joissa on myös tuo neulottu 1o, 1n-reunus. Tällaisina reunukset läpäisivät laaduntarkastuksen leimalla "riittävän hyvä" :)

Loppuviikoksi onkin povattu viileneviä säitä, joten ehkäpä jo pian liiviä päästään testaamaan tositoimessa!