Viimeistä viedään

Viimeinen lomaviikko alkaa lähestyä loppuaan. Olen viettänyt aurinkoisia päiviä lepuuttaen sieluani mm. näissä maisemissa:

Kaunissaari, Helsingin kaupungin ulkoilusaari Sipoon vesillä. Tämäkin retkikohde on tullut minulle tutuksi vasta viime vuosina neuleharrastuksen kautta, vaikka ikäni olen Helsingissä asunut!

Susu kysäisi aikaisempaan postaukseen liittyen Prymin pyöröjen liitoskohdasta. Minulla ei ole ollut moittimista liitoskohdan suhteen, ainakin Novitan 7 Veljestä ja sen tapaiset langat (Gjestal Janne, Novita Jussi) liukuvat liitoksen yli ongelmitta. Pieni lituska kohta piuhassa kyllä on liitoskohdan lähellä, joten ehkä yhdistelmä tiukka käsiala + joustamaton puuvillalanka saattaisi tökkiä? En ole varma, kovin olematon tuo epätasaisuus on. Tässä vielä pari kuvaa liitoskohdasta (kuvia klikkaamalla pääsee suurempiin kuviin):

Kaaospeitto, jossa tuo pyörö siis edelleen on kiinni, on sekin hiljalleen edennyt sitten viime näkemän:

Peitto saanee vauhtia taas kun ilmat viilenevät (ja ainakin tänne meille päin on ennustettu sateista ja viileää viikonloppua), aurinkoisella rannalla ei villapeittoa ole viitsinyt sylissään ulkoiluttaa :)

Syyspipo tytönviikarille

Tiedättehän ne ihanat syksyn aamut, kun ilmassa on vastahaukatun kotimaisen omenan kirpeys ja nurmikko on huurteessa? Kun aamulla on viileää, mutta aurinko lämmittää päivän vielä mukavan lämpimäksi? Juuri niitä alkusyksyn hetkiä varten valmistui eilen Viikarin kesäpipon ohjeella syyspipo ohuesta villalangasta.

Viikarin kesäpipo (Annika)
Lanka: Grignasco Flavia Baby, n. 35 g
Puikot: 2,5 mm

Pipo oli mukava ja nopea tehdä ja ohjetta oli helppo seurata. Kuten kuvasta näkyy, asettuvat päänlaen kavennuksetkin nätisti. Seurasin ohjetta muuten, mutta neuloin pipon hieman korkeammaksi (aloitin kavennukset vasta kun pipoa oli neulottu n. 13,5 cm). Näin se syksyllä lämmittää korvia paremmin. Saatan hyvinkin käyttää tätä mallia toisenkin kerran!

Tänään pääsinkin sitten jatkamaan puikkojen katkeamisen takia kesken jääneitä sukkia. Postipoika nimittäin soitti ovikelloa puoli yhdeksältä aamulla - Tinttamarellista tilaamani puikot saapuivat. Tilasin puikot keskiviikkona (jolloin myös maksoin ennakkolaskun) ja sain ne siis alle kahdessa vuorokaudessa tilauksesta - nopeaa palvelua, etten sanoisi! Olen nyt tavalla tai toisella saanut useampia puupuikkoja (koivu, ruusupuu) poikki, ja bambupuikkoina en löytänyt tarvitsemaani kokoa (2,25 mm). Päädyin siis tällä kertaa metallipuikkosetin tilaamiseen. Nämä ovat muuten ensimmäiset KnitPicksini. Kiva setti, jossa mukana on myös nuo välikoot. Onhan sellaiset hauska omistaa vaikka totta puhuen varmasti pärjäisin ilmankin :D

Kiitos Annikalle kivasta ohjeesta ja Tinttamarellille nopeasta palvelusta!

Jussi ja kesäyönä syntyneitä ajatuksia

Teimme kolmen sukupolven voimin muutaman päivän matkan vanhempieni nuoruuden kaupunkiin, Vaasaan. Reissun aikana vietimme myös kaksia syntymäpäiviä - esikoisemme kun syntyi viisi vuotta sitten isäni 60-vuotispäivänä.

Jussi-slipoveri
Malli: Novita talvi 2007, malli 9
Koko: XL
Lanka: Gjestal Maija, yhteensä n. 400 g
(viininpunaista reilu 200 g, harmaata vajaa 200 g)
Puikot: 4,0 mm + 3,5 mm (jousteet)

Lahjoin isääni tällä Jussi-slipoverilla. Olin aloittanut sen neulomisen hyvissä ajoin, kuukausia sitten. Takakappale valmistuikin jo aikoja sitten, mutta toisen kirjoneuleraidan jälkeen iski tarve pitää taukoa, ja siinä tilassa etukappale olikin vielä reissuun lähtöä edeltävän päivän aamuna. Sen päivän aikana sain toisen puolen V-aukosta neulottua loppuun, ja ajattelin, että parina synttäreitä edeltävänä iltana on helppo homma neuloa se toinen olka ja viimeistellä slipari. Niinpä niin.

Ensimmäisenä hotelli-iltana neuloinkin toisen puolen V-aukosta ja yhdistin olat päättelemällä etu- ja takakappaleen silmukat yhteen kolmen puikon päättelyllä. Kotioloissa olisin todennäköisesti tässä vaiheessa todennut kappaleiden höyryttelyn olevan se nopein konsti edetä, mutta silitysrautaa minulla ei ollut matkassa mukana. Kostutin siis kappaleet ja levitin ne petarin ja patjan väliin kuivumaan yöksi ja menin aivan inhimilliseen aikaan nukkumaan. Toisena iltana (syntymäpäivien aattona) kaivoin neuleen esiin aikomuksenani ommella sivusaumat ja neuloa jousteet. Aikaa kuvittelin tähän uppoavan ehkä pari tuntia. Loppujen lopuksi hommaan vierähti koko yö. Kuuden aikoihin aamulla lämmittelin hotellihuoneessa ollutta saunaa (onneksi se sentään lämpeni napin painalluksella!) haalean kuumaksi "kuivauskaapiksi", jotta sain sumuttelun jälkeen sliparin nopeasti kuivumaan ja pakettiin. Parin tunnin yöunien (ts., aamu-unien) jälkeen paketoin lahjan ja luovutin sen isommalle syntymäpäiväsankarille. Loppu hyvin, kaikki hyvin.

Aavistuksen verran runttuiseksi tuo kirjoneuleraita jäi silitysraudan puutteessa. Toivottavasti sliparin uusi omistaja jossain välissä näyttää prässäysliinaa ja rautaa sille. Muuten neule onnistui ihan mukavasti ja koko oli juuri passeli. Ja koska isäni on syntyjään Etelä-Pohjanmaalta, niin kuvioaihekin lienee mieluinen. Eteläpohjalaisissa miehissä tyypillinen jäyhyys on isässäni voimissaan, joten sanallisia kommentteja (kiitoksia lukuunottamatta) ei toistaiseksi ole edes voinut odottaa ;-) , mutta lahja vaikutti mieluiselta ja syksyn/talven mittaanhan sen sitten näkee, tuleeko sliparia pidettyä.

Joku voisi kysyä, mitä järkeä on valvoa kokonainen yö jonkun lahjan takia, ja eihän siinä välttämättä järkeä olekaan. Mutta minulla oli polte saada tämä työ pois käsistäni ja lahja annettua valmiina oikeana päivänä. Seuraavia ajatuksia laitan itselleni kuitenkin muistiin:

- Pyöreiksi tarkoitetut kappaleet kannattaa neuloakin pyörönä. Olisin säästänyt todennäköisesti useita tunteja prosessin aikana, jos olisin edennyt kainaloihin saakka pyöröneuleena (paitsi, että pari-kolme tuntia saumojen ompelua olisi jäänyt pois, olisi kirjoneuleraidankin neulominen varmaan ollut nopeampaa).

- Lankojen päättelyyn kuluu yllättävän paljon aikaa.

- Jousteiden neulomiseen kuluu yllättävän paljon aikaa. Itse neulominen saattaa vielä olla nopeaa, mutta silmukoiden poimiminen tasaisesti ja jousteen päättely sopivalla kireydellä vievät oman aikansa, jos ne haluaa huolella tehdä.

- Valmiin työn pitäminen käsissä on nautinnollista!

Junaneulomisena minulla olikin uusimmasta Ullasta napatut sukat (tiedossa siis ei ole esimerkiksi saumojen ompelua), joita kuitenkin kohtasi ikävä takaisku paluumatkalla - viidestä puisesta sukkapuikosta kaksi oli hämärissä olosuhteissa napsahtanut poikki sillä aikaa, kun olin pienemmän lapsen kanssa "puuteroimassa nenujamme". Miksi, oi miksi, valitsin tähän työhön ainoat 2,25 mm:n sukkapuikkoni - nyt joudun odottelemaan nettitilauksen saapumista että saan sukkia jatkettua. Täytynee siis aloittaa jokin muu neule sillä aikaa ;-)

PS. Onneksi olen kohtuullisen hyvä sietämään satunnaisia valvottuja öitä eikä vuorokausirytmini muutenkaan ole jäykimmästä päästä :) Vähäunisesta yöstä huolimatta jaksoin juhlia tuplasynttäreitä päivällä huvipuistossa ja vielä illalla ravintolaillallisen merkeissä!

Eläköön, kirjasto!

Kävimme tänään kirjastossa koko perheen voimin ja löysin sieltä kesälomalukemista itsellenikin. Näiden neulontakirjojen painovuodet ajoittuvat välille 1981 - 1993, mutta asia on edelleen vallan ajankohtaista. Kirjojen pikaisella selauksella olen oppinut jo uuden tavan tehdä peukalokiila (kuulemma tyypillinen tapa Pohjois-Intiassa, kertoo Eva Maria Leszner), löytänyt joukon ihastuttavia kirjoneulemalleja (Gotländska stickmönster) ja tykästynyt tikkuripaitaan Hailuodosta siinä määrin, että olen päättänyt sellaisen neuloa (Sydämenlämmittäjä ja tikkuripaita). On se vaan mukava, että kirjastoista saa tällaisia kirja-aarteita lainata! Vaikka jos sattuvat antikvariaatissa tai kirppiksellä kohdalle, niin saatan kyllä hyvin ostaa omaksenikin...

Kuva-arvoitus

Kysymys: Mitä tässä kuvassa on?
Vastaus: Kaksi takkia ja neljä pipoa.

Olen käynyt ostoksilla, kuten kuvasta näkyy. Kankaat ostin jo kesäkuussa Tilkkupuodista. Niistä minun on tarkoitus ommella vuorittomat, anorakkityyppiset takit lapsille. Meillä tunnutaan useinkin kaipaavan tällaisia kerrospukeutumiseen sopivia takkeja - kun on vain vähän viileää, alle riittää T-paita, kylmemmällä voi sitten pukea vaikka villapuseronkin lämmittämään. Kankaat (Hilco) ovat 100% puuvillaa, mutta ne on käsitelty tuulta ja kosteutta paremmin pitäviksi. Käsittely antaa niille aavistuksen vahamaisen pinnan.

Pipolangat ostin Menitasta kuluneella viikolla. Puuvillaisista (Schoeller & Stahl Palma, Sandnes Mandarin Classic) aion neuloa kaksiväriset pipot ensimmäisiä viileitä varten, villalangoista (Grignasco Flavia Baby) taas yksiväriset pintaneulepipot vähän kylmempiä kelejä silmällä pitäen. Puuvillaisia varten mallit olen jo valinnutkin Lucinda Guyn kirjasta "Designs for Kids" ja vaaleansinisestä villasta tullee Annikan Viikarin kesäpipo. Tummanruskean villalangan kohtalo on sen sijaan vielä arvoitus - ehdotuksia 5-vuotiaalle pojalle sopivista pipomalleista otan mielelläni vastaan (lanka siis on melko ohutta, n. 28 s/10 cm)!

Simpukoita välipalaksi

Heinäkuun alun kunniaksi halusin tehdä jonkin kesäisen käsityön. Anne Linnan Simpukkalierihattu (pdf) on pitkään odottanut virkkaamista, ja nyt kotoa löytyy juuri sopivasti parivuotias tyttö. Olin jo aiemmin ostanut tätä hattua varten vaaleanharmaata Tennesseetä, mutta koska olen mahdottoman huono pitämään tavaroitani järjestyksessä järjestyksenpito ei ole korkeimmalla sijalla prioriteettilistallani (kuten rakas aviomieheni asian kauniisti muotoili), en harmaata lankaa tähän hätään löytänyt. Siispä kävin maanantai-iltana ostamassa kerän vaaleanpunaista Tennesseetä lähimarketista.

Simpukkalierihattu (Anne Linna)
Lanka: Novita Tennessee, 100% merseroitu puuvilla (96 g)
Koukku: 3,0 mm

Virkkaamisessa on minulle selvästi vielä uutuudenviehätystä. Neuletyöhön tartun liki aina luottavaisin mielin, virkkuutyön aloittaessani minut valtaa uteliaisuudensekainen mitäköhän-tästäkin-taas-tulee -tunne. Samoin virkkuuta joudun katsomaan jatkuvasti työtä tehdessäni, kun taas (yksinkertainen) neule etenee kätevästi vaikka silmät olisivat muualla. Pikkuisen minulla oli ongelmia langan halkeamisen kanssa, koukku tarttui välillä sellaisiinkin lankasäikeisiin joihin sen ei olisi tarvinnut tarttua, mutta ihan kivan näköinen hattu tästä silti mielestäni tuli. Kerroksen vaihtumiskohdan kyllä erottaa (ks. alin kolmesta pikkukuvasta), mutta eipä se varmasti ketään liiaksi haittaa. Silkkinauhaa en ainakaan vielä ole hattuun lisännyt kun en ole päässyt itseni kanssa yksimielisyyteen, minkä värinen nauha tähän sopisi (tummansininen? harmaa? vaaleanpunainen?). Toisaalta, ei hattu ehkä välttämättä nauhaa kaipaakaan.

Kiitos Annelle kivasta ohjeesta!